Kemian tekniikan diplomi-insinööri Vesa Kärhä siirtyy Muoviteollisuus ry:stä eläkkeelle 35 vuoden työrupeaman jälkeen. ”Muovia tarvitaan hyvässä ja huonossa suhdanteessa”, muistuttaa alan nousut ja laskut nähnyt konkari.
Elina Saarinen
Kun Vesa Kärhä painaa maaliskuun lopussa viimeisen työpäivänsä päätteeksi Muoviteollisuus ry:n oven kiinni Eteläranta kympin seiskakerroksessa, päättyy samalla yli 35 vuotta jatkunut aikakausi.
Kärhä tuli liittoon loka-marraskuussa 1990 alun perin ympäristöprojektia vetämään valmistuttuaan Teknillisestä korkeakoulusta ja tehtyään diplomityön bitumipolymeerimodifioinnista silloiselle Neste Chemicalsille.
Teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen liittyvä aihe oli silkkaa kiertotaloutta jo ennen kuin koko termiä oli keksittykään.
Kärhä on pitänyt suomalaisten muoviyritysten, muovituoteteollisuuden ja muovinkierrätyksen puolia läpi vuosikymmenten.
Kärhä on nähnyt, kuinka yrityksiä kaatui 1990-luvun alun pankkikriisissä ja lamassa.
Hän on nähnyt myös kansainvälistymisen ja kasvun, Euroopan unionin nostattaman ympäristösääntelytsunamin, muoviroskakohut ja kierrätysalan keskittymisen.
Koronapandemia kasvatti terveydenhuollon muovituotteiden arvostusta. Viimeksi Venäjän käynnistämällä sodalla ja energiamurroksella on ollut vaikutuksensa muovialaan.
Muoviala on selvinnyt tästä kaikesta. Muovin kysyntä ei katoa.
”Muovia tarvitaan hyvässä ja huonossa suhdanteessa. Se on siunaus”, Kärhä tiivistää.
Euroopan teollisuus vaikeuksissa
Vuonna 2009 Vesa Kärhä siirtyi Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi edeltäjänsä Kari Teppolan jälkeen. Tämän vuoden tammikuussa hän ojensi viestikapulan seuraajalleen Marko Koljoselle, joka sanoo olevansa valmiina edistämään suomalaisen muoviteollisuuden elinvoimaisuutta.
”Vesan johdolla tätä työtä on tehty pitkäjänteisesti ja mallikkaasti”, Koljonen kiittää.
Muoviteollisuudelle uusi toimitusjohtaja – Marko Koljonen aloittaa tammikuussa
Epoksipäällysteitä ja konepajahommia nuorena tehneelle Kärhälle teollisuuden buustaaminen on aina ollut tärkeää. Nyt teollisuus näyttää kuitenkin hiipuvan sekä Suomessa että Euroopassa.
Euroopan muovituotannon markkinaosuus on pudonnut viimeisen vuosikymmenen aikana 22 prosentista 12 prosenttiin. Muovinkierrätyskään ei kasva odotetusti. Korkea energian hinta ja kilpailu aasialaisen halpamuovin kanssa ovat ajaneet toimijoita vaikeuksiin.
Kun Kärhän uran alussa joka viides työpaikka oli teollisuudessa, nyt enää joka kymmenes.
”Liian paljon olen joutunut näkemään alasajoja”, Kärhä summaa.
Jos kaadut, nouse
”Kierrätys, jonka Eurooppa on valinnut talouden moottoriksi, polkee paikallaan, jos ollaan rehellisiä.”
Toisaalta muovituotevalmistus on jopa pienessä kasvussa.
Kärhän mukaan Suomen teollisuuden yksi kivijalka on toimitusvarmuus.
”Kun olemme ketteriä, sillä pärjäämme maailmassa.”
Judo on Kärhälle rakas harrastus. Kamppailulajista Kärhä ammentaa myös yritysfilosofiaa:
”Judossa sinut voidaan heittää sata kertaa maahan, ja opit nousemaan ylös 101 kertaa. Kun osaa kaatua, ei satu mitään.”
Papiljotteja ja puolihulluutta
Kärhä muistelee, kuinka Nokia veti 1990-luvun alussa muovialan hetkeksi rakettimaiseen kasvuun.
Muutos näkyi konkreettisesti Kärhän kotikunnassa Nurmijärvellä, jossa toiminut Perlos oli aikoinaan perustettu valmistamaan mm. muoviharjoja.
”Yks kaks ei tehtykään enää papiljotteja vaan elektroniikkaosia kännyköihin.”
Nokia-tarina symboloi suomalaista puolihullua keksintökulttuuria: on arvoituksellista, mistä päähänpistosta voi syntyä menestystä.
”Innovaatiot tulisi suojata paremmin omistusjärjestelyillä. Siinä pääoman säilyttäminen Suomessa olisi tärkeää. Nyt on vähän niin, että kun joku Suomessa keksii hyvän jutun, se myydään pois ennen kuin se ehtii tuottaa.”
Muurarille lasit
Muovialan kvanttiloikkina Kärhä nostaa esiin 1950-luvulla kehitetyt Ziegler-Natta-katalyytit sekä sittemmin tulleet metalloseenit, jotka tekivät polymeerien tuotannosta hallittua ja resurssitehokasta.
”Sodan jälkeen muovien tekeminen oli vielä tyyilä: monomeerit purkkiin ja ravista. Katalyytit veivät tekemisen toiselle asteelle”, Kärhä sanoo ja vertaa:
”Vähän kuin ensin olisi ollut känninen puolisokea muurari, jonka tilalle tuli selväpäinen muurari, joka sai sitten vielä rillitkin.”
”Nyt odotetaan seuraavaa hyppyä. 3D-tulostus voisi olla uusi kasvuala. Sodat ja kriisit ovat jo loikkauttaneet sitä eteenpäin.”
Tuottajavastuu alkoi
Kärhä muistelee, että 1990-luvulla Suomessa toimi noin 15 pientä muovinkierrätysyritystä, jotka sinnittelivät vaikeassa markkinatilanteessa.
Kärhä oli mukana perustamassa vuonna 1992 Suomen Uusiomuovi Oy:tä, jota hän veti toimitusjohtajana oman työnsä ohella vuodesta 1998 lähtien.
Suomen Uusiomuovi tuki kierrätysyrityksiä vapaaehtoisesti teollisuudesta kerätyillä maksuilla. Se oli ensimmäinen tuottajavastuun kaltainen järjestelmä.
Kärhä pitää tuottajavastuuta kiinnostavana ympäristövastuuta ja markkinoita edistävänä mallina, josta hän olisi tehnyt väitöskirjankin, jos aika olisi antanut myöten.
Rakas muovi
Vuotta 2018 Kärhä muistelee hirveänä. Mediakuvasto oli täynnä pilleihin ja muoviroskiin tukehtuvia kilpikonnia. Muovien maine kärsi.
EU reagoi kohuun vyöryttämällä pakkausjäte- ja kertakäyttömuovisääntelyä.
”Tuulettimeen tuli paljon rapaa.”
Kunnes vuonna 2019 YLE lanseerasi I love muovi -teeman tietoiskuineen. Kärhä pääsi sen asiantuntijaksi. Muoviteollisuuden Ämpäristöteko-kampanjat käynnistivät kovamuovien keräyskokeilut.
Muovien imago alkoi hiljalleen kohentua.
Sääntely tappaa lupaavat alut
Kärhä pelkää, että yliregulaatio eli liian yksityiskohtainen sääntely saattaa tappaa teollisuuden tarvitsemat kasvuidut alkuunsa.
Esimerkiksi 1970-luvun papiljottityöpajaa olisi nykymaailmassa vaikea perustaa: kemikaaliasetus Reach, kertakäyttömuoveja koskeva SUP-direktiivi ja muu massiivibyrokratia nitistäisivät pienyrittäjän.
Detaljitason regulaatio ei jätä tilaa edes lineaaritalouden toimintamalleja haastavien uusien materiaalien tai kiertotalouden mukaisten liiketoimintamallien kehittelylle.
”Uudelleenkäyttö voisi olla muoveille 3D-tulostuksen veroinen mullistava vahvuus. Se pistäisi kehittämään laadukkaampia, naarmuuntumisen kestäviä muovituotteita, voisi muuttaa jakelujärjestelmät ja auttaa roskaantumisongelman ratkaisemisessa.”
Kärhä harmittelee, että esimerkiksi Kamupakin kehittämä astioiden uudelleenkäyttöjärjestelmä ei onnistunut murtamaan lineaaritalouden rakenteita.
”Olikohan se edellä aikaansa?”
Vesa Kärhä on elänyt muovien mukana neljällä vuosikymmenellä.
”Muovit tekevät elämästämme mielenkiintoista ja vapaata”, Kärhä kuvaili alan tulevaisuutta Muoviteollisuus ry:n historiikissa vuodelta 2011. Jatkossa hän seuraa kiinnostuksella, millaisia älyvisiireitä ja muita hienoja juttuja ala vielä kehittääkään.
Ukrainan jälleenrakennus kiinnostaa
Eläkeläisen arkea täyttävät perhe ja harrastukset, kuten judo- ja uimataitojen opetus lastenlapsille ja nuorille. Oman siivunsa saavat maatalon remontointi, metsänhoito ja metsässä virkistyminen.
Eläkkeelle jääminen ei silti tarkoita täyttä irtiottoa muoviasioista. Vesa Kärhällä on poikansa kanssa konsulttiyritys, jonka kautta hän voi edelleen ”kipinän syttyessä” toimia alalla.
Kärhä kertoo olevansa kiinnostunut myös Ukrainan jälleenrakennuksesta.
”Osaan venäjää ja ymmärrän auttavasti ukrainaa. Oma isäni oli tässä samassa elämänvaiheessa 1990-luvulla, kun itäblokki mureni. Hän auttoi konsultoimalla sikäläisiä konepajoja kohti markkinataloutta.”
Jutun ensiversio on julkaistu Uusiouutisten numerossa 1/2026.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
