SUOMUSSALMELLA ITÄRAJAN pinnassa sarasti marraskuun viimeinen aamu vuonna 1939. Yöllä oli satanut kymmenkunta senttiä lunta.
Arolan tilan isäntä oli jo metsässä pöllinteossa. Emäntä, lotta Lempi Seppänen keitti puuroa kolmelle lapselleen, neljäs kohdussaan, kun koira räjähti pihalla kiivaaseen haukkuun.
Palotikkaille kavuttuaan Seppänen näki kymmenien piippalakkisten sotilaiden lähestyvän taloa.
Pelkäämiseen ei ollut aikaa. Äiti kaappasi pienimmät villaraanuun kiedottuina kelkkaan, 8-vuotias juoksi perässä. Puuropata jäi kiehumaan hellalle.
Nuori lotta teki yhden talvisodan pienistä ihmeistä, koska oli pakko. Lapset oli pelastettava. Juntusrannan rajavartiostolle ja asukkaille oli vietävä sana.
Tarvottavaa oli kymmenkunta kilometriä, ja paikoin jää ritisi uhkaavasti jalasten alla. Takaa tuli kuitenkin isompi uhka.
Suomussalmelle vyöryi sodan alkupäivinä 18 000 neuvostosotilasta, joita torjumassa oli parituhatta suomalaista.
Lempi Seppäsen ansiosta suurin osa kyläläisistä ehti häthätää evakkoon, myös hänen oma perheensä.
SEURAAVINA VUOSINA naiset ja tytöt tekivät kotirintamalla ja sodassa sen, mitä tilanne kulloinkin vaati. Mitä kovemmiksi taistelut kävivät, sitä lähempänä vaaran ydintä tarvittiin naistenkin panosta.
Suomalaiset naisjärjestöt olivat valmistautuneet poikkeusoloihin jo pitkään. Sata vuotta sitten perustettu Lotta Svärd -järjestö otti päävastuun naisten maanpuolustustyöstä.
Maaliskuun Kemia-lehden artikkelista voit lukea, millaista lottien työ sodassa oli: vaativaa, rankkaa ja riskialtista.
Huoltotoiminnassa olivat mukana Sotilaskotisisaret, Maatalousnaiset ja Martat.
Viimeksi mainitut olivat aloittaneet toimintansa jo 1900-luvun taitteessa, jolloin keisarikunta pyrki venäläistämään Suomen suuriruhtinaskunnan. Viattoman nimen suojissa harjoitettiin muun ohessa maanalaista vastarintaa.
MITÄ YHTEISTÄ kauan sitten tapahtuneella on nykymurheiden kanssa? Paljonkin.
Sodanjälkeisessä ilmapiirissä lotat joutuivat vaikenemaan, mutta heidän hiljainen perintönsä siirtyi jälkipolville.
Nyt uuden kriisin keskellä oivalletaan toimeen tarttuvan naisvoiman arvo. Hoitoalan ammattilaiset taistelevat koronavirusta vastaan etulinjassa, oman turvallisuutensa uhalla.
Pienen maan vahvuus on, että käyttöön uskalletaan ottaa koko kapasiteetti. Pätevästä naisesta voi tulla Suomessa piispa, pääministeri tai presidentti.
Suunnannäyttäjät saavat osakseen vähättelyä, jopa vihaa, mutta he osaavat suhteuttaa ne oikeisiin mittoihinsa. He eivät sorru sortamalla.
Leena Joutsen
Kirjoittaja on Kemia-lehden päätoimittaja. Blogi on versioitu lehden maaliskuun numeron pääkirjoituksesta.
