Köyhän puolalaisperheen tytär Helena Rubinstein rakensi maailmanlaajuisen kosmetiikkaimperiumin aikana, jolloin harvat naiset loivat omaa uraa. Menestystarinan lähtölaukauksena oli hänen mukaansa unkarilaisen kemistin kehittämä ihmevoide.
Riikka Forsström
”Jos osoitat minulle naisen, joka ei halua näyttää nuorelta ja kauniilta, pelkäänpä, että hän ei ole täysin järjissään”, Helena Rubinstein julisti eräässä lehtihaastattelussa vuonna 1922.
Vielä sata vuotta sitten mielipide oli radikaali.
Kunniallisen naisen ei ollut sopivaa keskittyä omaan ulkonäköönsä – eikä varsinkaan maalata naamaansa. Ehostusta käyttivät vain näyttelijättäret ja huonomaineiset naiset.
Kielteinen asennoituminen oli kuitenkin jo muuttumassa. Tästä saadaan paljolti kiittää juuri Helena Rubinsteinia, joka kuului ensimmäisiin kosmetiikka-alan yrittäjiin ja joka teki kauneudesta tieteellisen tutkimuksen kohteen.
Korostaakseen rooliaan nimenomaan ”kauneustieteilijänä” Rubinstein esiintyi mainoksissa valkoisessa laboratoriotakissa koeputkien ja tislauslaitteiden ympäröimänä.
Määrätietoisen puolattaren onnistui kuin onnistuikin murtaa kosmetiikkaan liittynyt ennakkoluulojen muuri ja toteuttaa todellinen kauneudenhoidon vallankumous. Rubinsteinia on syystä kutsuttu ”naiseksi, joka keksi kauneuden”.
”Jumalan lahja”
Helena Rubinstein syntyi juutalaisen suurperheen esikoisena Krakovassa vuoden 1872 joulupäivänä. Helena – alun perin Chaja – sai ensi kosketuksen liike-elämään isänsä Hertzel Rubinsteinin ruokatavarakaupassa.
Kiinnostuksen kauneudenhoitoon hän peri Gitel-äidiltään. Tämäkin toki paheksui ehostusta mutta iskosti tyttäriensä päähän hipiän hoidon tärkeyden. Helena seisoi ilta illan jälkeen jonossa odottamassa vuoroaan, kun äiti siveli ihovoidetta jokaisen kasvoihin.
Voide oli peräisin perheystävältä, unkarilaiselta kemian tohtorilta Jacob Lykuskyltä, joka oli alkujaan ryhtynyt valmistamaan sitä erästä tunnettua näyttelijätärtä varten.
Tohtori vieraili usein Rubinsteinien luona ja toi aina tuliaisiksi ison purkillisen yrttejä ja havupuun kuorta sisältänyttä ihmevoidettaan, joka kantoi nimeä Valaze. Nimi tarkoittaa ”Jumalan lahjaa”.
Omaelämäkerrassaan Helena Rubinstein kertoo aloittaneensa sittemmin itsekin akateemisen opintien kotikaupunkinsa yliopistossa. Lääketieteen opinnot oli kuitenkin pakko jättää sikseen, koska veren näkeminen sai hänet pyörtymään.
Tosiasiassa hän tuskin kulutti maineikkaan opinahjon penkkejä lainkaan, sillä Krakovan yliopisto ei hänen nuoruudessaan hyväksynyt opiskelijoikseen naisia.
Helena Rubinsteinin vanhoillisille vanhemmille oli koulutuksen sijaan tärkeintä se, että tytär löytäisi itselleen puolison. Äiti ja isä yrittivät jopa pakottaa esikoisensa jo 18-vuotiaana naimisiin iäkkään leskimiehen kanssa.
Helena kapinoi raivoisasti vastaan. Erään rajun yhteenoton jälkeen hän päätti lähteä pois Puolasta. Gitel-äidin kolme veljeä olivat aikoinaan muuttaneet paremman elämän toivossa siirtolaisiksi Australiaan. Helena uskoi, että maa koituisi myös hänen pelastuksekseen.
Vähäisten matkatavaroidensa joukkoon hän pakkasi 12 purkkia kallisarvoisinta aarrettaan, tohtori Lykuskyn ihmevoidetta.
Lanoliinia ja laventelia
Perillä odotti kuitenkin täysin toisenlainen elämä kuin Helena Rubinstein oli odottanut. Australian ilmasto oli tukahduttavan kuuma. Lisäksi hän inhosi asumista enon luona Colerainen pikkukaupungissa.
Käänne tapahtui, kun hän pääsi farmaseutin apulaiseksi apteekkiin ja sai idean myydä kotimaasta tuomaansa voidetta asiakkaille, jotka ihastelivat puolalaisneidon virheettömän maidonvalkeaa ihoa.
Armoton aurinko ja tuuli olivat raadelleet paikallisten naisten kasvot karheiksi kuin pergamentti, joten purnukkavarasto hupeni nopeasti.
Erään työpäivän jälkeen Rubinstein alkoi tutkia viimeisen purkin sisältöä mikroskoopilla. Jos hän saisi selville voiteen tarkan koostumuksen, hän voisi kenties tehdä sitä lisää.
Resepti ei kuitenkaan hänen analyysissaan auennut. Niinpä Rubinstein ryhtyi kehittelemään omia seoksiaan, joiden pohjana hän käytti lanoliinia eli lampaanvillarasvaa.
Raaka-aineesta ei ollut pulaa, sillä Australia oli täynnä määkiviä lammaslaumoja. Ongelmana oli lanoliinin sietämätön haju, mutta neuvokas harrastelijakemisti keksi peittää sen lisäämällä mukaan laventelia.
Nuorta naista ajoi eteenpäin kiihkeä halu päästä pois köyhyydestä. Mielessä alkoi kypsyä haave ihonhoitobisneksestä. Unelma toteutui vuonna 1902, jolloin Rubinstein muutti Melbourneen. Alkupääoman omaan kauneussalonkiin hän hankki tekemällä pitkää päivää lastenhoitajana ja tarjoilijana.
Kultasuoneksi osoittautuneeseen salonkiin tungeksi laumoittain kiinnostuneita naisia. Rubinstein neuvoi asiakkaitaan kädestä pitäen, suositteli erilaisia voiteita eri ihotyypeille ja varoitteli ruskettumisen tuhoisista vaikutuksista.
Ajankohta oli otollinen siinäkin mielessä, että 1900-luvun alun Melbourne oli Australian suurin kaupunki, jonka elinkeinoelämä kukoisti ja joka tarjosi naisillekin monia työmahdollisuuksia. Australialaiset naiset olivat juuri saaneet myös äänioikeuden, ja naisasialiike otti ensi askeliaan muuallakin.
Varhaiset naisasianaiset taistelivat paitsi äänioikeuden myös sen puolesta, että kasvonsa voisi meikata joutumatta moralistien silmätikuiksi. Esimerkiksi vuoden 1912 kuuluisassa mielenosoituksessa New Yorkissa suffragetit marssivat uhmakkaasti huulet kirkkaanpunaisina.
”Kauneus on valtaa”
”Kauneus on valtaa”, linjasi myös Helena Rubinstein, joka halusi romuttaa aikansa eläneet käsitykset ehostuksen synnillisyydestä.
Hänen mukaansa kosmetiikka ei myöskään orjuuttanut tai alistanut naisia, vaan päinvastoin lisäsi heidän hyvinvointiaan, itseluottamustaan ja kilpailukykyään työmarkkinoilla.
Myöhemmin hän toi ensimmäisten joukossa markkinoille keski-iän ohittaneille naisille tarkoitetut anti age -voiteet.
”Nuoruuden kultti on tullut jäädäkseen!”, Rubinstein ilmoitti jo 1920-luvulla, jolloin nuorekkaan ulkonäön säilyttäminen kiinnosti trendikkäitä ihmisiä yhtä paljon kuin nykyäänkin.
Määrätietoinen Helena Rubinstein päätyi lopulta yhdeksi maailman rikkaimmista naisista, jonka tuotteita myytiin kaikkialla ja joka omisti kauneussalonkeja ja koteja joka puolella maapalloa.
Hän myös loi tietoisesti itsestään tarunhohtoista legendaa jälkipolville toisaalta salaillen, toisaalta liioitellen asioita ja muunnellen totuutta sellaiseksi kuin se häntä miellytti.
Mahtinainen piti visusti salassa muun muassa ikänsä. Nykyään toki tiedetään, että New Yorkissa aprillipäivänä vuonna 1965 menehtynyt kosmetiikkakuningatar oli kuollessaan 92-vuotias.
Salaperäisyys verhosi myös hänen uransa alkuunpanijaa, kemisti Jacob Lykuskyä. Lue numerossa 5/2022 ilmestyneestä jutusta, mitä elämäkertatutkijat ovat saaneet kaksikosta selville.
(Kuva Alamy) ”Kosmetiikan kuningatar” Helena Rubinstein viihtyi laboratoriossa, vaikka hänellä ei kemistin koulutusta ollutkaan.
