Neuloja kammoaville kantautuu hyviä uutisia Itä-Suomen yliopistosta. Tutkimukset, jotka nykyisin edellyttävät verinäytettä, voidaan ehkä tulevaisuudessa tehdä sylkinäytteestä.
Tutkittavien ainesosien eli biomarkkereiden pitoisuudet syljessä ovat tosin pienet, mutta ne voidaan mitata riittävän tarkalla teknologialla, kertoo väitöstutkija Jopi Mikkonen.
Sopivia menetelmiä on useita. Yksi on infrapunaspektroskopia, jossa näytteeseen kohdistetaan infrapunavalo. Osa valosta läpäisee näytteen, osa imeytyy näytteeseen.
Tuloksena saadaan spektri, josta voidaan lukea molekyylisidosten esiintyvyys niille ominaisten absorptioaallonpituuksien perusteella.
Fotoakustisessa spektroskopiassa valoa mittaava anturi korvataan mikrofonilla. Sylkinäyte sijoitetaan ilmatiiviiseen kammioon, jossa se tuottaa akustisia impulsseja, kun infrapunavalo imeytyy näytteeseen ja tuottaa lämpöä.
Näytteen molekyylirakennetta voitaisiin tutkia myös NMR-spektroskopialla, joka perustuu atomiytimien magneettisiin ominaisuuksiin.
Toimivia tekniikoita
Mikkosen tutkimuksessa fotoakustinen spektroskopia osoittautui infrapunaversiota herkemmäksi, mutta se on monimutkainen, mikä hidastaa suurten näytesarjojen analyysiä.
Infrapunamenetelmällä on sen sijaan helppo mitata automatisoidusti suuretkin sarjat.
Molemmat menetelmät erottivat syljestä etenkin tiosyanaatin, jota vapautuu elimistöön tupakoitaessa.
NMR-spektroskopia sopii erityisesti mittaamaan elimistön aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksia näytteessä.
Mikkonen analysoi pään ja kaulan alueen syöpiä sairastavien potilaiden sylkeä. NMR-menetelmä paljasti erityisen hyvin fukoosin, joka on yksi sairauteen liittyvä biomarkkeri.
Syljeneritystä voidaan edistää sitruunahapolla. Se ei tutkimuksen mukaan häiritse NMR-mittausta, joten sitruunahappoa voitaisiin hyvin käyttää sylkinäytteiden keräyksen nopeuttamiseen.
Jopi Mikkosen väitöskirja Infrared and nuclear magnetic resonance spectroscopic methods for salivary analysis tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 26. huhtikuuta.
