YKSI SUOMALAISEN yhteiskunnan peruskivistä on ollut koulutuksessa ja sen tasa-arvossa. Loikka korkeakoulutuksen yleistymisessä on tehty käytännössä kolmen sukupolven aikana.
Molemmat isovanhempani olivat maanviljelijöitä, joilla ei käytännössä ollut mahdollisuutta koulutukseen. Äitini on sisarussarjansa toinen ylioppilas, isä puolestaan kävi maamieskoulun. Minusta tuli perheeni ensimmäinen korkeakoulutettu ja maisteri. Suomi on täynnä näitä tarinoita.
Osaavan työvoiman saatavuus on yksi keskeisiä tekijöitä, kun yritykset päättävät, minne päin maailmaa ne sijoittavat toimintojaan. Ennen koronakriisiä eri puolilla maata yrityksissä oli valtava pula osaavasta työvoimasta.
Itse asiassa yritykset mainitsivat osaajapulan myös suurimmaksi kasvun esteeksi. Jos työvoimaa olisi ollut enemmän tarjolla, yritykset olisivat siis myös pystyneet kasvamaan enemmän.
Odotettavissa on, että kun talous alkaa kriisin jälkeen taas normalisoitua, osaajista on entistäkin kovempi kysyntä.
Suomen väestö ikääntyy ja meidän on jo nyt mietittävä, miten tuohon haasteeseen vastaamme. Pienentyvistä ikäluokista huolimatta haluamme, että Suomi on edelleen houkutteleva maa yritysten investoinneille.
MITEN YHTÄLÖÄ sitten ratkotaan? Ensinnäkin, entistä useamman suomalaisen on päästävä mukaan työelämään.
Tähän hallitus tähtää parantamalla ikääntyneiden työllisyyttä, helpottamalla osatyökykyisten pääsyä työmarkkinoille sekä oppivelvollisuusiän laajentamisella. Pienellä kansakunnalla ei ole varaa menettää yhdenkään kansalaisen potentiaalia, olipa hän ikääntynyt tai nuori ihminen.
Toiseksi, suomalaisten osaamistasoa on nostettava. Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että entistä useampi suomalainen suorittaa korkeakoulututkinnon, myös jatkuvaa oppimista. Työelämän muutoksessa jokaisella pitää olla mahdollisuus päivittää omaa osaamistaan.
Suomessa jatkuva oppiminen kasautuu tutkitusti jo korkeasti koulutetuille ja hyvässä työmarkkina-asemassa oleville. Kuitenkin usein juuri vähemmän koulutetut tarvitsisivat yhteiskunnan digitalisoituessa lisäkoulutusta.
Tähän etsimme ratkaisua jatkuvan oppimisen parlamentaarisessa uudistuksessa.
Korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmassa hallitus etsii keinoja, joilla korkeakoulutus olisi entistä paremmin erilaisista taustoista tulevien ihmisten saavutettavissa.
Sivistysvaltiossa jokaisella nuorella on aidosti ja oikeasti perhetaustasta ja kotipaikastaan riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet opiskella laaja-alaisesti niin pitkälle kuin oma mielenkiinto ja rahkeet riittävät.
Kolmanneksi, tarvitsemme Suomeen myös kansainvälisiä osaajia. On kestämätöntä, jos Suomessa toimivalta yritykseltä jää kansainvälisen osaajan taidot saamatta käyttöön, koska Suomen oleskelulupabyrokratia on liian hidasta.
Samoin meidän olisi kiinnitettävä paljon nykyistä enemmän huomiota siihen, että kansainväliset opiskelijat jäisivät opintojensa jälkeen Suomeen töihin. Tässä tekemistä on sekä byrokratiassa että yritysten asenteissa.
Hallitus on tarttunut näihin kaikkiin haasteisiin ja ratkoo niitä määrätietoisesti.
SUOMALAISET PÄÄTTÄJÄT ovat tehneet historian eri vaiheissa kauaskantoisia ratkaisuja, kun he ovat päättäneet panostaa koulutukseen. Niiden päätösten ansiosta Suomi on nyt korkean osaamisen maa, jossa voimme pitää huolta jokaisesta.
Tämä velvoittaa myös meitä tämän päivän päättäjiä. Osaamisen tulee olla korkealla politiikan asialistalla.
Annika Saarikko
Kirjoittaja on tiede- ja kulttuuriministeri.
Kuva: Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia
