”Ette kai vain ole naimisissa tai kihloissa?”
Siinä ensimmäinen tiukka kysymys, joka esitettiin parikymppiselle ravintokemian opiskelijalle Seija Mäkiselle vuonna 1964.
Mäkinen oli saapunut työhaastatteluun Biokemialliseen tutkimuslaitokseen, mutta ensimmäinen haastattelija ei ollutkaan laboratorion johtaja, kemian nobelisti A. I. Virtanen vaan tämän sihteeri, neiti Jääkoski.
Kun kriteeri täyttyi, kuulustelu pääsi jatkumaan.
Nuori työnhakija selvisi lopulta kunnialla myös tulevan esimiehensä tenttauksesta ja aloitti pari viikkoa myöhemmin uransa urealla ja ammoniumsuoloilla ruokittujen lypsylehmien tutkimusprojektissa.
Samalla selvisi, että laitoksen naimattomuusvaatimus koski vain naistutkijoita.
Suurin osa miespuolisista kollegoista oli perheellisiä, Mäkinen kuvailee tekstissään, jolla hän osallistui Kemia-lehden vuonna 2009 järjestämään kirjoituskilpailuun.
Kilpailussa kerättiin talteen muistoja kemian ammattilaisten työstä.
Jutun Kahdeksan vuotta nobelistin opissa pääset lukemaan kokonaisuudessaan täältä.
(Kuva: J. Kallonen/Ravitsemuksen Tutkimussäätiö) Nobelisti A. I. Virtanen tutkimusryhmineen vuonna 1965. Seija Mäkinen takarivissä toinen oikealta.
