Uusi suomalainen alkiotutkimusta tekevä ryhmä on ensimmäistä kertaa kartoittanut kattavasti ihmisen genomin toimintaa sääteleviä lyhyitä rna-molekyyleja alkionkehityksen aikana.
Sekä munasoluista että alkioista saatava tieto auttaa tutkijoita ymmärtämään raskaudenaikaisia ongelmia ja kehittämään aiempaa tehokkaampia hoitoja hedelmättömyyteen.
Helsingin yliopistossa toimivan ryhmän jäsenet selvittivät, millaisia noin 18–30 nukleotidin pituisia rna-molekyyleja munasoluissa ja alkioissa on eri kehitysvaiheissa.
He tunnistivat eri kypsymisasteella olevien munasolujen, hedelmöittyneiden munasolujen ja varhaisten alkioiden lyhyet, ei-koodaavat rna-molekyylit sekvensoinnin avulla. Lisäksi tutkijat paneutuivat niiden molekyylitason muokkaukseen alkioissa.
”Tämä on tärkeä etappi, jotta voimme ymmärtää alkion kehittymistä paremmin”, sanoo ryhmää johtava tutkija Sanna Vuoristo.
Molekyyliryhmien määrät muuttuvat genomin aktivoituessa
Tutkijat havaitsivat, että suuri osa munasolujen lyhyistä rna-molekyyleista kuuluu ryhmään, joka tunnistettiin vasta äskettäin ihmisen ja kädellisen munasoluista.
Vuoriston mukaan näitä munasoluperäisiä oosyytti pirna -molekyyleja ei tavata esimerkiksi mallieläimenä käytetyssä hiiressä.
Kun hedelmöittyneen munasolun kehitys etenee ja alkion oma genomi aktivoituu, oosyytti pirna:iden määrä vähenee voimakkaasti, ja paremmin tunnettujen mikro-rna:iden osuus alkiossa lisääntyy.
Tutkijoiden mukaan näyttää siltä, että genomin aktivoituessa myös mirna:iden tuotto alkion omasta genomista käynnistyy.
”Adeniinien lisääminen todennäköisesti vaikuttaa siihen, kuinka kauan nämä molekyylit säilyvät alkiossa”, sanoo Genome Research -lehdessä julkaistun artikkelin ensimmäinen kirjoittaja, tutkija Pauliina Paloviita.
Kohti parempia alkiodiagnostisia menetelmiä
Ihmisen munasoluista ja alkioista saatava tieto voi tuottaa tietoa myös esimerkiksi varhaisten keskenmenojen syistä ja raskauteen liittyvistä komplikaatioista.
Lisäksi perustutkimuksen tuottama tieto auttaa kehittämään parempia ja tarkempia alkiodiagnostisia menetelmiä, joiden avulla hedelmättömyyshoitojen tuloksia voidaan kohentaa.
Tutkimuksella on tärkeä yhteys myös kantasoluissa tehtäviin kokeisiin. Alkiotutkimuksen avulla saadaan lisää ymmärrystä siitä, kuinka alkioista peräisin olevia kantasoluja voidaan erilaistaa toisenlaisiksi soluiksi.
Tutkijoiden mukaan Suomessa on kaikki edellytykset laadukkaan ihmisen alkiotutkimuksen tekemiseen.
”On erittäin arvokasta, että hedelmättömyyshoidoissa olleet henkilöt ja pariskunnat ovat luovuttaneet näytteitä tutkimuskäyttöön”, Vuoristo kiittelee.
