Kumppaniblogi
Uusiutuvan mäntyöljyn käyttö kemiassa on osa toimivaa kiertotaloutta. Forchem tislaa raumalaisella biojalostamollaan mäntymetsien elinvoimasta hyvinvointia kaikille. On tärkeää, että tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa.
Sellunkeiton sivutuotteena syntyvä raakamäntyöljy on uusiutuva ja luonnonmukainen raaka-aine, jota käytetään lukemattomissa arjen tuotteissa. Raakamäntyöljystä erotettavia ja jalostettavia jakeita voidaan käyttää monenlaisiin biopohjaisen kemian lopputuotteisiin, mikä vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä. Esimerkiksi alkydimaaleissa käytettävä mäntyöljyrasvahappo korvaa ruokaketjusta muuten saatavia rasvahappolähteitä.
Mäntyöljyn yhdisteet ovat merkittävä osa mäntyjen luontaista puolustusmekanismia. Siten mäntyöljyn ominaisuuksiin kuuluvat myös pihkan suojaavat vaikutukset: mäntyöljystä eristetyillä hartsihapoilla on antibakteerisia ominaisuuksia!
Tutkimuksissa on osoitettu, että hartsihappojen hallittu käyttö eläinrehussa vähentää tarvetta käyttää antibiootteja kotieläintuotannossa. Lisäksi hartsihappojen käytön on todettu korjaavan muun muassa eläinten suolenseinämän vauriota, riippumatta vaurion aiheuttajasta.
Mäntyöljyllä on myös toinen käyttökohde: toisen sukupolven dieseltuotanto, HVO-teknologia. Historiallisesti mäntyöljy on aina ohjautunut kemian tuotantoon, koska sen tuottama lisäarvo polttoainevalmistukseen nähden on nelinkertainen ja työllistävä vaikutus 20-kertainen. Lisäksi päästöt ovat polttoainekäytössä suuremmat, kertoo Fraunhofer UMSICHT:n tutkimus.
Vapailla markkinoilla tuote ohjautuu automaattisesti korkeimman lisäarvon suuntaan, mutta nyt mäntyöljyn käyttö uhkaa ohjautua polttoainevalmistukseen poliittisella päätöksellä.
Syynä suunnanmuutokseen on uudistettu uusiutuvan energian direktiivi eli tuttavallisemmin RED II (Revised Renewable Energy Directive), jonka myötä liikenteen päästövähennystavoitteet ovat korkeat – kuten niiden kuuluukin olla.
Epäsuoria maankäytön muutoksia koskevan ILUC-direktiivin ja RED II:n raaka-ainelistat (Annex ix a) ovat kuitenkin, ainakin toistaiseksi, liian suppeat. Kapea raaka-ainelista ja sekoitevelvoite vääristävät raaka-ainemarkkinoita ja ohjaavat mäntyöljyn polttoon sen sijaan, että siitä jalostetaan korkean lisäarvon kestäviä tuotteita.
Sellunkeitossa yhtä tuotettua sellutonnia kohden syntyy vain noin 30 kg raakamäntyöljyä. Syntyvä määrä vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Syksyisin, ja aivan erityisesti tänä vuonna, hyvän raaka-aineen löytäminen on poikkeuksellisen hankalaa.
Forchemilla näemme asian niin, että RED II:n kansallisessa toimeenpanossa tulee tehdä kansallinen lisäys tai poikkeus, jolla rajoitetaan joidenkin listan aineiden käyttöä sekoitevelvoitteen osalta. Näin osa raakamäntyöljystä ohjautuu tulevaisuudessakin myös kemianteollisuudelle, jolloin sen sisältämän hiilen ajautuminen hiilidioksidipäästönä taivaalle hidastuu merkittävästi.
Myös raaka-ainelistaa tulee laajentaa mahdollisimman paljon. Näin turvataan jo tehdyt investoinnit polttoainejalostukseen ja kemianteollisuuteen.
Forchem on aina panostanut tuotannon esimerkilliseen laatuun ja kestäviin toimintatapoihin. Haluamme jatkossakin kunnioittaa metsien rikkauksia osaltamme luomalla mäntyöljystä korkean lisäarvon tuotteita ympäristölle ja taloudelle kestävällä tavalla.
Mikko Rintola
Kirjoittaja on Forchemin laatupäällikkö.
Kuva: Forchem
