Paheksun artikkelin otsikkoa, ”muoviton muovi” olisi voinut olla ainakin lainausmerkeissä tällaisessa ammattilehdessä.
On hämmästyttävää, miten aivan avoimesti käytetään tätä termiä tarkoittamaan sitä, että muovi on biopohjainen tai biohajoava. Internetissäkin suurin osa muovittomina myytävistä juomamukeista on itse asiassa muovipinnoitettuja.
Kun valtavalla kampanjoinnilla tehtiin muovista pahin asia maapallolla, on sen jälkeen keksitty monia ”nerokkaita” kikkoja, joilla muovi-sana peitetään kiertoilmauksiin tai uusiin termeihin.
Muovi on muovia, vaikka se on jalostettu luonnonpolymeereistä, tehty kasveista tai on biohajoavaa, jos se sopii muovin määritelmään standardissa ISO 472.
Suomennettuna määritelmä kuuluisi näin: Muovi on rakennemateriaali, jonka olennainen osa on suurimolekyylinen polymeeri ja joka muovataan tuotteiksi virtaavassa tilassa.
Näin ollen VTT:n sellumuovikin on ihan oikeata muovia, kuten ovat olleet vanhatkin selluloosamuovit selluloosa-asetaatti (CA) ja selluloosa-asetaattibutyraatti (CAB).
Roskaongelman ratkaisu on jätehuollon kehittäminen
Merien muoviroskaongelman ratkaisu ei ole ”muovien korvaaminen” muovinkaltaisilla aineilla. Ratkaisu on jätehuollon kehittäminen ja muovijätteiden talteenotto.
Euroopassakin on edelleen maita, joissa on ala-arvoinen jätehuolto. Uudet muovit vain lisäävät kierrätyksen vaikeutta ja ”kasvipohjaiset korvaajat” houkuttelevat ihmisiä heittämään roskat luontoon.
Koska emme tule toimeen ilman muovipakkauksia, näen järkevänä kehityksenä biopohjaisten raaka-aineiden käytön muovien valmistukseen, koska hiilijalanjälki pienenee öljypohjaisiin verrattuna.
Toinen syy kehittää uusia muoveja on tietysti se, että syntyy uusia ja parempia materiaaleja pakkauksiin.
Asioista puhuttava oikeilla nimillä
Jotta jätehuollon kehitys ja kierrätys edistyisi, pitää materiaaleista uskaltaa puhua niiden oikeilla nimillä, kuten muovi, kartonki, lasi ja metalli.
”Muovien korvaajat” ja ”muovittomat muovit” vain hämärtävät niin kuluttajien kuin päättäjienkin kykyä nähdä asiat oikein.
Toimittajat ja internet ovat luoneet utopian, että muovit voidaan korvata muilla pakkausmateriaaleilla. Se on mahdoton ajatus ja merkitsisi paluuta historiaan hiilijalanjäljen, jätemäärän ja energiankulutuksen kasvaessa (Denkstatt-tutkimus).
Sen sijaan on todennäköistä, että muovit korvataan uusilla paremmilla muoveilla.
Esko J. Pääkkönen
Kirjoittaja on tekniikan tohtori ja entinen muovitekniikan professori.
Muokattu 27.4.2020. Kirjoittajan tekstistä oli jäänyt puuttumaan osa, joka on nyt lisätty mukaan. Virhe oli toimituksen.
