Euroopan virtavesien luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys on pysähtynyt 2010-luvulla. Näin kertoo laaja kansainvälinen tutkimus, johon osallistui Suomesta Oulun yliopisto.
Monissa Euroopan maissa sisävesien tila saavutti pohjakosketuksen 1960- ja 1970-luvuilla. Vesiensuojelun tehostamisen myötä tilanne alkoi 1980-luvulla parantua, ja sitä on pidetty hyvänä.
Nature-lehdessä ilmestynyt uusi tutkimus osoittaa kuitenkin karun totuuden. Jokia vaivaavat nyt uudet ongelmat, kuten maankäytön voimistuminen, vieraslajit ja ilmastonmuutos, joiden vuoksi monet sisävesien luontotyypit ovat uhanalaistuneet.
Entiset, lähinnä ravinnekuormituksen hallintaan tähtäävät toimenpiteet eivät enää riitä, vaan tarvitaan uusia, entistä tehokkaampia menetelmiä, tutkijat sanovat.
”Esimerkiksi Suomessa pääosin laajamittaisista ojituksista johtuva sisävesien tummuminen on ongelma, joka vaatii kokonaisten valuma-alueiden mittakaavalla tapahtuvia entisöinti- ja suojelutoimia”, sanoo tutkija Kaisa-Leena Huttunen.
Pohjaeläimet tärkeä mittari
Tuore tutkimus koostui yli 1 800 aikasarjasta ja lähes 27 000 pohjaeläinnäytteestä 22 Euroopan maasta vuosilta 1968–2020.
Useimmat pohjaeläimet, kuten päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset, viettävät lähes koko elämänsä sisävesissä. Erityisesti virtavesien selkärangattomat ovat monipuolinen eliöryhmä.
”Pohjaeläimet ovat tärkeä osa jokiekosysteemejä, koska ne ylläpitävät monia keskeisiä ekosysteemitoimintoja”, kertoo sittemmin Oulun yliopistosta Suomen ympäristökeskukseen siirtynyt Huttunen.
”Ne hajottavat eloperäistä ainesta, suodattavat pienpartikkeleita vedestä ja välittävät levien tuottamaa ravintoa ylemmille ravintoverkon tasoille.”
Aineistoa suomalaisista puroista
Tutkimuksessa hyödynnettiin Oulun yliopiston virtavesiekologian tutkimusryhmän ja Oulangan tutkimusaseman vuonna 2000 aloittamaa Oulankajoen sivuhaarojen seuranta-aineistoa.
Nämä suomalaiset purot ovat säilyneet lähes muuttumattomina koko seurantajakson ajan ja kuvaavat tilannetta alueilla, joilla ihmistoiminta on vähäistä.
”Tällaisia lähes luonnontilaisista ympäristöistä kerättyjä aineistoja tarvitaan kuvaamaan ihmistoiminnasta riippumatonta vaihtelua”, sanoo Oulangan tutkimusaseman johtaja, erikoistutkija Riku Paavola Oulun yliopistosta.
”Lisäksi olisi tarve biologisille aikasarjoille ihmisen voimakkaasti muokkaamista vesistöistä. Sääli, että Suomessa ei ole panostettu niihin enemmän.”
Maailmanlaajuisesti harvinainen
Paavolan mukaan Oulangan alueelta kerätty aineisto on maailmanlaajuisesti eräs harvoista pohjoisen jokiluonnon tilan arviointiin keskittyneistä seuranta-aineistoista.
”Aineiston ainutlaatuisuutta kuvaa se, että saamme jatkuvasti kyselyjä tutkijoilta, jotka haluavat paitsi liittää aineistomme osaksi suurempia, globaaleja kokonaisuuksia, myös käyttää sitä mallina pitkäaikaisseurantojen perustamiseksi”, Paavola kertoo.
(Kuva Wikimedia Commons) Oulankajoen alajuoksua Venäjän Karjalassa. Joesta noin 105 kilometriä virtaa Suomen ja 30 kilometriä Venäjän puolella.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tärkeimmät tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista.
Arvomme uusien uutiskirjetilaajien kesken palkintoja.
Lue lisää ja tee tilaus täällä.
P.S. Oletko kemian seurojen jäsen? Jos haluat uutiskirjeemme myös vuonna 2023, käy uusimassa tilauksesi täällä.
