Ikiroudan sulaminen voi lisätä hiilipäästöjä luultua enemmän

Arktisten alueiden ikiroudan sulamisen aiheuttamat kasvihuonepäästöt voivat olla arvioitua suuremmat, varoittaa Nature Geoscience -lehdessä julkaistu tuore tutkimus.

Syynä on, että arvioissa ei ole otettu huomioon lisähajotusilmiötä, joka yksinään voi päästää ilmakehään 40 miljardia hiilitonnia vuoteen 2100 mennessä.

Tutkijat ovat aiemmin ennustaneet, että ikiroudasta vapautuisi hiiltä yhteensä 50–100 miljardia tonnia.

40 miljardia hiilitonnia on neljäsosa määrästä, joka ilmaan voidaan päästää niin, ettei ilmasto lämpene enempää kuin kriittiset 1,5 celsiusastetta.

Pienimuotoisella ilmiöllä isot vaikutukset

Lisähajotusilmiöllä (englanniksi priming) viitataan siihen, että roudan sulaessa lisääntyvä kasvibiomassa kuljettaa juurissaan maaperän mikro-organismeille enemmän sokereita. Tämä kiihdyttää orgaanisen aineen hajoamista.

Priming-ilmiö on tunnettu tieteessä 1950-luvulta lähtien.

”Aiemmin ei ole kuitenkaan tiedetty, kuinka merkittäviä seurauksia näin pienimuotoisella ekologisella vuorovaikutuksella on maailmanlaajuiseen hiilenkiertoon”, sanoo tutkija Frida Keuper.

Ranskalaisessa Inrae-keskuksessa ja Uumajan yliopistossa työskentelevä Keuper johti kansainvälistä tutkimusryhmää yhdessä Tukholman yliopiston apulaisprofessorin Birgit Wildin kanssa.

Aalto-yliopisto kehitti mallinnuksen

Tutkimuksessa yhdistettiin kasvien kasvukarttoja, arktisen alueen maaperän hiilipitoisuustietoja, tietoja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kasvibiomassaan sekä aiempia tutkimuksia priming-ilmiöstä ja kasvien juurten ominaisuuksista.

Hankkeeseen osallistui myös Aalto-yliopisto, jonka professori Matti Kummu vastasi yhdessä tutkijatohtori Mika Jalavan kanssa maaperämallin kehittämisestä ja kaiken kerätyn tiedon yhdistämisestä.

Mallin avulla tutkijat pystyivät arvioimaan priming-ilmiön vaikutuksia ikiroudan ekosysteemeihin sekä hiilipäästöihin koko 14  miljoonan neliökilometrin laajuisella arktisella ikirouta-alueella.

Mallin ansiosta tunnistettiin myös seudut, joilla ilmiö vaikuttaa eniten.

”Tärkeimmät alueet ovat Pohjois-Kanada ja Koillis-Siperia”, Kummu kertoo.

(Kuva: Ive van Krunkelsven) Pohjoisen ikirouta-alueen vehreää kasvillisuutta.

Lue myös: Ikiroutamaiden dityppioksidin päästöt ovat luultua suuremmat

Kerro Kemiamedian toimitukselle mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
Hidden
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia