Maailman ikirouta-alueiden dityppioksidipäästöt (N20) ilmakehään ovat isommat ja niillä on suurempi merkitys kuin aiemmin on oletettu.
Asiasta raportoivat Itä-Suomen ja Montrealin yliopistojen tutkijat, jotka tekivät ensimmäisen kokonaisarvion ikirouta-alueiden dityppioksidipäästöistä.
Katsausartikkelin tilasi ja julkaisi Nature Reviews Earth and Environment -lehti.
Artikkelin mukaan ikiroutamaat muodostavat nyt enimmillään 3,5 prosenttia maailman kaikista N20-päästöistä ja 9,5 prosenttia luonnontilaisten maiden N20-päästöistä.
Dityppioksidi on 300 kertaa tehokkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.
Arkikielessä dityppioksidi tunnetaan nimellä ilokaasu, sillä sitä käytetään muun muassa nukutusaineena.
Päästöt voivat olla yhtä suuria kuin tropiikissa
Ikiroutamaita on arktisilla ja antarktisilla alueilla sekä vuoristoissa. Maihin on varastoitunut paljon hiiltä ja typpeä, mutta niiden N20-päästöjä on pidetty pieninä, koska niissä on mineraalityppeä vain vähän.
Tuore tutkimus kuitenkin osoittaa, että dityppioksidipäästöt tietyistä ikiroutamaista voivat olla yhtä suuria kuin päästöt trooppisista metsistä ja maatalousmaista.
Trooppiset metsät ja maatalousmaat ovat maailmanlaajuisesti tärkeimpiä dityppioksidin lähteitä.
Tutkijoiden mukaan ikirouta-alueiden suuriin N20-päästöihin johtavia tekijöitä ovat sopiva maaperän kosteus, korkea typpipitoisuus ja kasvillisuuden puuttuminen.
Ilmaston lämpeneminen pahentaa tilannetta
Ikiroutamaiden dityppioksidipäästöt todennäköisesti kasvavat sitä mukaa kuin ilmasto lämpenee, artikkeli kertoo.
Kasvua vauhdittavat muutokset maaperän kosteudessa ja ravinteiden saatavuudessa sekä kasvillisuudessa.
Tutkijoiden mukaan ikirouta-alueiden N20-päästöjä on mitattava vielä kattavammin, jotta ilmaston lämpenemiselle herkkien maaperien päästölaskelmia voidaan tarkentaa.
Itä-Suomen yliopistolla vankka tutkimuspohja
Ikiroutamaiden dityppioksidipäästöjä on tutkittu Itä-Suomen yliopistossa pitkään.
Kymmenen vuotta sitten yliopiston tutkijat tekivät maastotutkimusta tundralla Uralin kupeessa ja esittivät hypoteesin, että ikiroudassa olevilla soilla on alueita, jotka voivat olla merkittäviä N2O-lähteitä.
Kokeellinen työ vahvisti, että ikiroutasoiden kasvittomien pintojen N2O-päästöt ovat erittäin suuret.
Muun muassa nämä tulokset ovat osoittaneet, että hiilidioksidin ja metaanin lisäksi myös dityppioksidi on otettava huomioon, kun arvioidaan ikiroutamaiden merkitystä ilmastolle.
(Kuva: Scanstockphoto) Ikirouta on puskenut kivirykelmän syvyyksistä maan pinnalle Novaja Zemljassa.
Lue myös:
Pohjolan järvet puskevat ilmaan ilokaasua
Pohjolan puut ovat dityppioksidin lähteitä
Ikiroudan sulaminen voi lisätä hiilipäästöjä luultua enemmän
