Viljelyssä käytettävistä katemuoveista pääsee maatalousmaahan mikromuoveja. Myös biohajoaviksi luokiteltujen muovien kappaleet hajoavat Suomen viileässä peltomaassa hyvin hitaasti.

Näin kertovat Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vetämän MicrAgri-tutkimushankkeen tulokset. Hankkeessa olivat mukana myös Luonnonvarakeskus (Luke) ja Ruokavirasto.

Hankkeessa kartoitettiin maa- ja puutarhatalouden maaperälle aiheuttamaa muovikuormitusta.

Tutkijat ottivat maanäytteitä pelloista, joilla oli käytetty erilaisia katemuoveja ja -kankaita. Näytteistä he analysoivat muovikappaleet ja mikromuovit.

”Isompikokoisia muoveja kerättiin myös maan pinnalta. Näin selvitimme, onko materiaaleista irronnut maaperään muovinpalasia tai -hiukkasia”, kuvailee Syken erikoistutkija Salla Selonen.

Mikromuovit syntyvät kulumalla

Yli kahden millimetrin kokoisia muovihitusia löytyi eniten pelloista, joilla oli käytetty monivuotista biohajoavaa kalvoa.

Mikromuoveja puolestaan havaittiin eniten kohteissa, joissa oli käytetty auringonvalon vaikutuksesta pilkkoutuvaa oksohajoavaa kalvoa. Oksohajoavien muovien tuominen markkinoille on nykyään EU:ssa kiellettyä.

Myös kohteista, joissa oli käytetty polyeteeni-mansikkamuovia, löytyi runsaasti mikromuoveja. Suurempia muovipalasia niissä oli kuitenkin vain vähän.

Tämä voi tutkijoiden mukaan heijastaa joko viljelijöiden aktiivisuutta suurempien muovinkappaleiden keräämisessä tai mikro- ja makromuovien erilaista syntymekanismia.

Makromuoveja irtoaa katekalvoista repeämällä, kun taas mikromuoveja voi muodostua kulumisen kautta.

Katemateriaalien lisäksi maaperän mikromuovilähteitä ovat tutkimusten mukaan esimerkiksi jätevesilietepohjaiset lannoitteet.

Biohajoava mikromuovi muuttaa maan mikrobiyhteisöä

Laboratoriokokeessa kävi ilmi, että perinteisestä polyeteeni-katekalvosta jauhettujen mikromuovien vaikutukset ovat maaperässä vähäisiä.

Sen sijaan biohajoavasta muovista jauhetut mikromuovit ja selluloosa lisäsivät korkeilla eli yhden prosentin pitoisuuksilla maan liukoisen hiilen määrää. Tämä oli todennäköinen syy maaperän typenkierrossa havaittuihin muutoksiin.

Biohajoava muovi muutti myös maaperän mikrobiyhteisöä. Lisäksi kiivas hajotusaktiivisuus ja maaperän vedenpidätyskyvyn kasvu vaikuttivat kasveihin ja lieroihin.

Toisessa laboratoriokokeessa selvisi, että isompien biohajoavien muovinkappaleiden hajoaminen maaperässä oli hidasta.

Kylmässä eli 1–3 celsiusasteessa hajoamisen merkkejä ei juuri ollut. Lämpimässäkin eli 21–22 asteessa hajoamisen merkit olivat vähäisiä. Hajoamista seurattiin 21 kuukautta.

”Biohajoaville muoveille tarvitaan uudet vaatimukset”

Maaperän muovikuormituksen vähentämiseksi tarvitaan sääntelyä, valvontaa ja tutkimustietoa. Tutkijoiden mukaan tietoa parhaista käytännöistä tulee ylläpitää keskitetysti niin, että ne ovat kaikkien viljelijöiden saatavilla.

Biohajoaville muoveille pitäisi myös kehittää uudet, Suomen pohjoisiin olosuhteisiin sopivat hajoamisvaatimukset, tutkijat sanovat.

Lisäksi perinteisten ja biohajoavien muovien hyödyt ja haitat tulisi arvioida kokonaisvaltaisesti koko elinkaaren ajalta.

Myös maatalousmuovijätteen lajittelua ja keräämistä pois maatiloilta on tehostettava.

Tuoreiden tutkimustulosten pohjalta on jo julkaistu toimintasuositukset. Suomen Muovitiekartan yksi toimenpide-ehdotus on muovin kierrätyksen ja korvaamisen tehostaminen maataloudessa ja puutarhoilla.