Kosteikot voivat olla tehokas keino vähentää vesistöjen ravinne- ja kiintoainekuormitusta, mutta niiden toimivuudessa on suuria eroja. Uusi tutkimus korostaa suunnittelun ja mitoituksen merkitystä vesiensuojelutavoitteiden saavuttamisessa.
Kosteikkojen ja laskeutusaltaiden puhdistusteho vaihtelee kohteesta toiseen huomattavasti, kertoo Elinvoimakeskuksen julkaisusarjassa julkaistu tutkimus.
Tutkijat seurasivat kuuden kantahämäläisen kosteikon ja laskeutusaltaan kykyä pidättää ravinteita ja kiintoainetta vuosina 2024–2025.
Julkaisuun on koottu seurantatuloksia myös aiemmista kosteikkoseurannoista ympäri Suomen.
Tehokkaimmin ravinteita ja kiintoainetta pidättivät viimeksi tutkituista kohteista Alhaisen ja Hirsjärven kosteikot, kun taas osa kohteista toimi ajoittain jopa kuormituslähteenä.
Lisäksi tutkimuksessa seurattiin yhden suoennallistamiskohteen vedenlaatua ennen ja jälkeen ennallistamisen.
Koolla on väliä
Yhdeksi keskeisimmistä puhdistustehoa selittävistä tekijöistä paljastui kosteikon koko suhteessa sen valuma-alueeseen.
Tulosten perusteella alle yhden prosentin kokoiset kosteikot eivät todennäköisesti saavuta vesiensuojelullisia tavoitteita yhtä hyvin kuin suuremmat kosteikot.
Tutkimus nostaa esiin myös seurannan kehittämistarpeita. Virtaamien mittaaminen osoittautui useissa kohteissa haastavaksi. Tulosten luotettavuutta parantaisi jatkuvatoimisilla mittareilla toteutettava seuranta.
Kosteikoilla on merkittävä rooli vesiensuojelussa ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Ne paitsi pidättävät ravinteita ja kiintoainesta myös tasaavat tulvia ja luovat arvokkaita elinympäristöjä kasvi- ja eläinlajeille.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
