Oulun yliopiston johtaman tutkimuksen tulokset auttavat selittämään yhtä avaruussään huonosti tunnettua piirrettä.
Maan magneettikilven reunan aaltoilussa on alueellisia eroja. Niiden syyksi paljastui tutkimuksessa aurinkotuulen magneettikentän epätasainen kietoutuminen Maan magneettikentän ympärille.
Laskostunut magneettikenttä yrittää rauhoittaa aallokkoa, mutta rauhoittava vaikutus on epäsymmetrinen.
Ilmiötä voi verrata aallonmurtajaan, jonka eri puolilla aallot eivät lainehdi samalla tavoin.
Tutkimuksessa selvisi, että kovin aallokko muodostuu talvella magnetosfäärin pohjoisosaan. Se painottuu aamu- tai iltapuolelle aurinkotuulen magneettikentän suunnan mukaan.
Samanlaisia aaltoja eri paikoissa
Niin sanotut Kelvin–Helmholtz-aallot syntyvät, kun nopea aurinkotuuli virtaa magnetosfäärin reunaa hipoen.
Samankaltaisia aaltoja voi joskus nähdä myös pilvissä, joissa ne muodostavat säännöllisiä aaltokuvioita.
Vastaavia ilmiöitä esiintyy myös esimerkiksi Auringon kaasukehässä, muiden planeettojen magneettikenttien reunoilla ja tähtienvälisessä avaruudessa.
”Uusi löydös on pitkän pohdinnan tulos”, kertoo akatemiatutkija Lauri Holappa, joka kiinnitti huomiota erikoisiin simulaatiokuviin jo vieraillessaan Nasassa tutkijatohtorina vuonna 2020.
”Myöhemmin oivalsin, että kuvassa magnetosfäärin reunalla näkyvät Kelvin-Helmholtz-aallot ja että niiden erilainen käyttäytyminen eri puolilla magnetosfääriä liittyvät samaan ilmiöön.”
Apuna kattava laskentamalli
Magnetosfäärin reuna-aaltojen tutkiminen on vaikeaa, koska satelliitit kulkevat voimakkaan aallokon läpi vain harvoin. Aaltojen esiintyminen erilaisissa aurinkotuuliolosuhteissa on siksi tunnettu huonosti.
Tuoreessa tutkimuksessa aaltojen syntyä tarkasteltiin koko magnetosfäärin kattavilla tietokonemalleilla.
Tutkimus on julkaistu Geophysical Research Letters -lehdessä.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
