REPORTTERIN MENTYÄ haastattelen pihassa kuminaa: ”Miten päätitte olla mauste?”

Kirjailija Eeva Kilven ilkikurinen runo nousee mieleeni, kun valmistaudun työkeikalle. Pieni hassuttelu loiventaa jännitystä ja muistuttaa, että jokaisella on tehtävänsä.

Riittää, että hoidan oman osuuteni parhaani mukaan, täysillä mutten turhan tärkeänä.

REILUN KOLMEN vuosikymmenen ajan olen seurannut aitiopaikalta kemian tutkimuksen, teollisuuden ja koulutuksen kehityskaarta, viimeiset 21 vuotta päätoimittajana. Kun aloitin lehdessä, Suomessa oltiin laman kynnyksellä, viime vuodet on kamppailtu globaalien kriisien puristuksessa.

Välissä on tapahtunut valtavasti. Suomalainen kemia on osoittanut elinvoimaisuutensa ja innovatiivisuutensa läpi tuulten ja tyventen. On innostavaa kuulla ja kertoa alan saavutuksista, jotka valavat uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Jokainen numero on tullut valmiiksi, vaikka työ itsessään ei ole loppunut tekemällä. Hyvää siedätyshoitoa keskeneräisyyden tunteelle on puuhata jotain ihan muuta. Perhe, läheiset ja ystävät ovat voimavara, josta olen joka päivä onnellinen.

AJAN KULUN huomaa parhaiten omasta lapsesta. Katson alas, siinä hän hymyilee ja tarraa lahkeeseeni, ettei kellahtaisi nurin. Vilkaisu ikkunasta, siellä hän telmii naapurin lasten kanssa.

Valssin pyörteessä nostan katseeni ylös. Tässä hän vielä hetken on, komea poikani frakissaan ja pian jo menossa.

”Mitä mieltä olisit, jos tulisi vielä yksi lehti taloon?”, kysyin taannoin puolisoltani hiukan arkaillen. Olihan hän jo nähnyt, mitä siitä seuraisi.

Puolisoni kohotti kulmiaan, asteli työnurkkaukseeni, silmäili pursuilevia hyllyjä ja osoitti kapeaa koloa. ”Eiköhän tuohon vielä yksi mahdu.” Asia oli sillä selvä ja tuki projektille saatu.

Toista odotin monta pitkää vuotta, toisen kanssa katseet kohtasivat kolmen minuutin pikatreffeillä. Elämäni miehet.

ARVOISAT LUKIJAT, oli ilo ja kunnia kulkea tämä matka kanssanne. Ilman teitä ei olisi lehteäkään.

Mahtava tiimimme on pitänyt kemian lippua korkealla arvokkaasti ja tosissaan, mutta pieni pilke silmäkulmassa. Olemme kattaneet viimeisen yhteisen numeromme juhlapöydäksi, jonka äärellä toivon teidän viihtyvän. Pääset lukemaan koko lehden täältä.

Lämmin kiitos.

Leena Joutsen

(Kuva Antti Mannermaa) Kirjoittaja on mediayrittäjä ja Kemia-lehden päätoimittaja 2002–2022. Blogi on versioitu Kemia-lehden joulukuun numeron pääkirjoituksesta. Joutsen toimii jatkossa verkkojuttuja tuottavan Kemiamedian päätoimittajana.

Lue myös:

Leena Joutsen – journalismin puolustaja kemian lipunkantajana

Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tärkeimmät tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista.

Arvomme uusien uutiskirjetilaajien kesken yhden yön kylpyläloman kahdelle.

Lue lisää ja tee tilaus täällä.

P.S. Oletko kemian seurojen jäsen? Jos haluat uutiskirjeemme myös vuonna 2023, käy uusimassa tilauksesi täällä.