Alla oleva emeritusprofessori Lauri Niinistön haastattelu julkaistiin ensimmäisen kerran Kemia-lehden numerossa 1/2002.
Juttu julkaistaan uudelleen Lauri Niinistön (1.10.1941–28.2.2024) muistoksi. Alempaa löydät Lauri Niinistön muistokirjoituksen Aalto-yliopiston sivuilla.
Professori Lauri Niinistö: ”Epäorgaanisella kemialla riittää annettavaa”
Epäorgaanisen kemian tutkijoilla ja soveltajilla on käytettävissään suuri määrä alkuaineita ja yhä kasvava määrä yhdisteitä. Sitä mukaa myös mahdollisuudet uusien sovellusten löytymiseen ja nykyisten kehittämiseen ovat lähes loputtomat.
Teknillisen korkeakoulun epäorgaanisen kemian professori Lauri Niinistö kuuluu Kemia-Kemi-lehden ahkerimpiin avustajiin. Lehdessä on julkaistu vuosien saatossa kymmeniä Niinistön artikkeleita, joista monet ovat käsitelleet kemian historiaa.
lnnoittajana on ollut milloin maailmankuulun kemistin, milloin jonkin alkuaineen löytymisen merkkivuosi.
”Olen ollut aina kiinnostunut historiasta. Taitaa olla sukuvika, sillä poikanikin [Jussi Niinistö] on historioitsija”, Lauri Niinistö hymyilee.
”Suomessa on perinteitä kemian historian tuntemuksessa. Professori Edvard Hjelt kirjoitti merkittävän teoksen orgaanisen kemian historiasta jo vuonna 1916. Myös oma opettajani, professori Olavi Erämetsä, oli asiantuntija kemian historiassa.”
Historian tuntemisesta perspektiiviä opettamiseen
Kemian historian tunteminen on Niinistön mielestä hyödyksi monessa eikä vähiten opettajan työssä.
”Oppitunnilla ei tietenkään pidä puhua pelkästään historiasta, mutta esimerkiksi alkuaineiden kuvausta voi elävöittää kertomalla, miten tietty alkuaine löydettiin ja miksi juuri tuolloin.”
”Kun kemiallinen spektroskopia keksittiin vuonna 1860, menetelmän avulla löydettiin nopeasti useita alkuaineita – yksi jopa maapallon ulkopuolelta, sillä helium löytyi tuolloin spektrin perusteella auringosta.”
Vuosien mittaan epäorgaanista kemiaa on epäilty moneen otteeseen laskevaksi alaksi, mutta yhtä usein uudet löydöt ovat Niinistön mukaan yllättäneet epäilijät.
”Professori Gustaf Komppakin neuvoi aikoinaan Olavi Erämetsää keskittymään orgaaniseen kemiaan, koska epäorgaanisessa kemiassa oli hänen mukaansa jo löydetty kaikki mitä löydettävissä on. Nyt keskityttäisiin enää vanhojen tutkimustulosten varmentamiseen.”
”Pian osoittautui, ettei näin ole. Esimerkiksi aktinoidien kemia uraanista eteenpäin kehittyi vasta myöhemmin, 1940-luvulta alkaen, kun amerikkalaiset olivat käynnistäneet massiivisen Manhattan-projektinsa atomipommin valmistamiseksi. Lähtien uraani-isotoopista U-238 valmistettiin transuraanit yksi toisensa jälkeen.”
Olavi Erämetsä kehitti Niinistön mukaan jo 1930-luvun lopulla menetelmän harvinaisten maametallien erotukseen. Samaa tekniikkaa käytettiin Manhattan-projektissa aktinoidien erottamiseen.
”Sodan jälkeen venäläinen valvontakomissio alkoi tiukata Erämetsältä lisää tietoa menetelmästä. Erämetsä ei kuitenkaan ollut jatkanut tutkimustaan, eikä hänellä ollut antaa komissiolle vastauksia. Hän ei tuolloin tiennyt, että venäläiset keräsivät tietoja omaa atomipommihankettaan varten.”
”Erämetsän työ tuli uudelleen esiin myöhemmin, kun Suomessa, silloisen Typpi Oy:n lannoitetehtaassa, aloitettiin harvinaisten maametallien teollinen tuotanto. Raaka-aineena käytettiin luonnon apatiittia, joka sisältää noin prosentin verran harvinaisia maametalleja.”
”Vuonna 1965 Erämetsä itse löysi apatiitista harvinaisiin maametalleihin kuuluvan prometiumin. Prometiumia oli aiemmin onnistuttu valmistamaan vain keinotekoisesti.”
Löytö on Niinistön mukaan merkittävimpiä Suomen kemian historiassa ja verrattavissa yttriumin löytymiseen vajaat parisataa vuotta aiemmin.
Yttriumin löysi vuonna 1794 Turun Akatemian professori Johan Gadolin, jonka mukaan alkuaine 64 on nimetty gadoliniumiksi.
Liki loputtomat sovellusnäkymät
Lauri Niinistö kumartuu hiukan eteenpäin.
”Emme kai me puhu koko aikaa pelkästään historiasta”, hän kysyy kohteliaasti mutta hivenen huolestuneen näköisenä ja saa historiakoukkuun jääneen toimittajan havahtumaan.
Ei, puhutaan toki muustakin. Kuten siitä, mitä annettavaa epäorgaanisella kemialla on nykyaikana.
Puheenaihe vaikuttaa mieluisalta Lauri Niinistölle, jolle on juuri tulossa täyteen 25 vuotta epäorgaanisen kemian professorina. Hänet nimitettiin nykyiseen virkaansa Teknillisessä korkeakoulussa maaliskuussa 1977.
”Olen ollut ehdottoman tyytyväinen alanvalintaani. Kun orgaaninen kemia keskittyy hiilen ja eräiden muiden alkuaineiden yhdisteisiin, epäorgaanisessa kemiassa on käytettävissä koko monimuotoinen alkuaineiden jaksollinen järjestelmä.”
”Materiaalina on suuri määrä erilaisia alkuaineita – metalleja, epämetalleja ja puolijohdemetalleja – ja niiden yhdisteitä, joilla on liki loputtomat sovellusmahdollisuudet. Viime aikojen tärkeitä saavutuksia ovat esimerkiksi loisteaineet, puolijohdemateriaalit, epäorgaaniset polymeerit, suprajohteet ja fullereenit”, Niinistö luettelee.
Suprajohteita oli tutkittu jo viidenkymmenen vuoden ajan, kun uudet ns. korkean lämpötilan suprajohteet löydettiin 1980-luvulla.
Muutamaa vuotta myöhemmin fullereenit yllättivät tähtienvälisen avaruuden oloja tutkineet tiedemiehet. Nyttemmin fullereeneja on löydetty myös luonnosta.
Niinistö pitää mahdollisena, että uusia yllätyksiä on vielä tulossa, joskin niitä voidaan etsiä myös systemaattisesti.
”Kombinatorinen kemia tarjoaa mahdollisuuden valmistaa uusia yhdisteitä suhteellisen nopeasti ja edullisesti tietyn koordinaatiston mukaisesti. Sitten tutkitaan, vastaavatko uusien yhdisteiden ominaisuudet toivomuksia.”
Esimerkiksi puolijohde- ja elektroniikkateollisuudessa tarvitaan kestäviä, helposti valmistettavia ja muunneltavissa olevia materiaaleja, joiden ominaisuudet vastaavat sovellusten tarpeita. Vaatii hyvää kemiallista tietämystä kehittää ja analysoida uusia, usein ohutkalvorakenteina käytettäviä materiaaleja.”
Teknillisen korkeakoulun epäorgaanisen ja analyyttisen kemian laboratorio oli aktiivisesti mukana muutamia vuosia sitten päättyneessä hankkeessa, jossa kehitettiin elektroluminoivia materiaaleja litteisiin näyttöpäätteisiin.
Korkeakoulujen ja teollisuuden yhteistyönä sekä Tekesin ja EU:n tuella saatiin aikaan mm. keskeisenä tavoitteena ollut monivärinäyttö.
Monivuotinen hanke tuotti runsaasti uutta asiantuntemusta, jatkotutkintoja, patentteja ja kansainvälistä yhteistyötä mm. USA:n, Japanin ja Ranskan kanssa.
Kotimainen teollisuus on ollut Niinistön mukaan erinomainen yhteistyökumppani ja alan edelläkävijä. Suomessa otettiin elektroluminoivien näyttöpäätteiden valmistuksessa ensimmäisenä käyttöön tekniikan tohtori Tuomo Suntolan kehittämä atomikerrosepitaksia- eli ALE-menetelmä. Nykyisin menetelmä tunnetaan nimellä atomikerroskasvatus (ALD).
”Atomikerroskasvatuksella tuotetuille materiaaleille on tulossa uusi suuren mitan sovellus elektroniikkateollisuudessa. Maailman johtava puolijohdekomponenttien valmistaja Intel on siirtymässä käyttämään myös ALD-teknologiaa, jonka avulla voidaan valmistaa hallitusti esimerkiksi eristeoksidikalvoja.”
Monta syytä juhlan viettoon
Professorin kirjahyllyyn näyttää kertyneen neljännesvuosisadan aikana melkoinen kokoelma opinnäytetöitä. Montako?
”En ole laskenut”, Lauri Niinistö tunnustaa mutta tekee pyydettäessä pikaisen arvioinnin: Hänen ohjauksessaan on syntynyt noin 150 diplomityötä, parisenkymmentä lisensiaatintyötä ja toistakymmentä väitöskirjaa.
Omia julkaisujaankaan Niinistö ei ole ehtinyt laskea tarkasti, mutta arvelee niitä kertyneen tähän mennessä yli 500 konferenssiesitykset ja yleisartikkelit mukaan lukien.
Lauri Niinistö vietti viime lokakuussa 60-vuotispäiviään lämpimissä tunnelmissa perheensä, ystäviensä ja työtoveriensa parissa.
Juhlan tuntua lisäsi se, että Niinistö oli muutamaa kuukautta aiemmin palannut työhönsä pitkältä toipumislomalta. Työkiireet katkaissut tauko alkoi konferenssimatkalla Portugalissa syyskuussa 2000 sattuneesta sairauskohtauksesta.
Monipuolista kansainvälistymistä
Kansainvälinen yhteistyö on ollut Niinistölle tietoinen valinta opiskeluajoista lähtien.
Ruotsissa jatko-opintojen aikana vietetty vuosi antoi käytännön ruotsin taidon ja hyödyllisiä kontakteja. Vuosien varrella yhteyksiä on syntynyt lisää, ja kielitaito on karttunut tutkimusvierailuilla mm. Ranskassa ja Itävallassa.
Lauri Niinistö alkoi jo 1970-luvulla solmia yhteyksiä Viroon ja tutustui Tallinnan Teknillisessä korkeakoulussa työskennelleeseen kollegaansa, professori Mihkel Veidermaan. Viron itsenäistyttyä vuonna 1990 sivistynyt ja kielitaitoinen Veidermaan toimi muutaman vuoden ajan Viron tasavallan presidentin kansliapäällikkönä.
Niinistö on tyytyväinen myös kemian alan pohjoismaiseen yhteistyöhön, jonka yhtenä tuloksena ilmestyi lähes 50 vuoden ajan Acta Chemica Scandinavica. Lehden toimittajana kymmenen vuoden ajan toiminut Niinistö pitää hanketta sekä tieteellisesti että taloudellisesti onnistuneena.
”Acta Chemica Scandinavica syntyi täyttämään julkaisukanavan tarvetta sodan jälkeen, kun alan perinteikkäät saksalaiset lehdet olivat vaikeuksissa. Lehti lopetettiin hiljattain, mutta sen henkinen perintö elää englantilaisissa julkaisuissa.”
”Perintöön kuuluu myös taloudellinen pääoma. Sen turvin on esimerkiksi perustettu äskettäin Gust. Kompan rahasto, josta jaetaan apurahoja ja palkintoja suomalaisille kemisteille.”
Pohjoismaisesta yhteistyöstä on ollut Niinistön mukaan hyötyä myös eurooppalaisten kemian seurojen kattojärjestön FECS:n [vuodesta 2018 lähtien EuChemS] toiminnassa. Yhteisrintaman ansiosta Suomi on saanut painoarvoaan paremmat asetelmat esimerkiksi kansainvälisten konferenssien pitopaikasta päätettäessä.
”Vuonna 1970 perustettu FECS on maailman suurimpia tiedejärjestöjä, jossa on 50 jäsenseuraa ja niissä lähes 250 000 jäsentä. Se antaa Suomelle erinomaisen väylän kansainväliseen yhteistyöhön koko Euroopan, ei vain EU:n, tasolla.”
Lauri Niinistö toimi vuosina 1995–1999 FECS:n puheenjohtajana. Järjestö on selvinnyt Niinistön mukaan tyylikkäästi kiistanaiheista jäsenmaidensa kesken. Kylmän sodan aikaista itä–länsi-vastakkainasettelua hälvennettiin kahdessa maassa toimineella sihteeristöllä ja tasaveroisen yhteistyön periaatteella.
”Seura ja ääni -periaate on ollut hyvä pienille jäsenmaille, kuten Suomelle. Yhdessä vaiheessa FECS:n isot jäsenseurat alkoivat nurista käytännöstä ja vaatia isompaa äänivaltaa itselleen.”
”Tilanne alkoi jo näyttää pahalta, kun venäläisen Mendelejevin seuran edustaja nousi ja ilmoitti kannattavansa voimakkaasti ehdotusta äänivallan suhteuttamisesta jäsenmäärään. Mendelejevin seurassa oli tuolloin yli 150 000 jäsentä. Kuulijat tajusivat, että ehdotettu käytäntö antaisi venäläisille lähes absoluuttisen äänienemmistön.”
”Syntyi pitkä hiljaisuus. Keskustelu loppui siihen, eikä ehdotusta ole sen koommin otettu esiin.”
Leena Laitinen
Kirjoittaja (nyk. Leena Joutsen) toimi Kemia-Kemi-lehden päätoimittajana 2002–2022.
Lue myös:
Lauri Niinistön muistokirjoitus Aalto-yliopiston sivuilla
Kirjoituksen ovat laatineet Lauri Niinistön entiset oppilaat ja kollegat, emeritusprofessori Markku Leskelä ja professori Maarit Karppinen.
Lauri Niinistö: Suomalaisten Kemistien Seuran vuosikymmenet
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista.
