Terveyden vaalimisesta kylpylähoidoin on tullut Suomessa elämäntapa. Kyseessä ei silti ole uusi villitys, vaan kylpemässä on meilläkin käyty jo satoja vuosia.
Jo ennen 1700-luvun loppua maassa oli käytössä useita kymmeniä terveyslähteitä. Alun perin suomalainen kylpylä tarkoittikin terveyslähteen yhteyteen rakennettua kaivohuonetta ja parantajan vastaanottoa.
Ruotsin kielen kaivoa merkitsevä brunn vääntyi suomeksi runniksi, josta tuli meillä yleinen nimitys terveyslähteelle.
Runninjuominen puolestaan tarkoitti lähdeveden nauttimista. Kaivohuonetta kutsuttiin usein ruotsalaisittain prunnihuoneeksi.
Asiakkaiden kiinnostuksen ja varallisuuden kasvaessa kaivohuoneiden palvelut ja ohjelmatarjonta monipuolistuivat. Kylpylöistä tuli osa huvielämää, jollaista nykyään kutsutaan laatuajaksi.
Ajan myötä kuukausien kylpylälomat ovat vaihtuneet rentoutumisviikonlopuiksi ja runninjuominen wellness-hoidoiksi.
Uimarannoilla on käyty jo toistasataa vuotta
Ruskettuminen ja ”ilmakylvyt” tulivat muotiin vuoden 1900 tienoilla. Ajan käsityksen mukaan auringon aiheuttama päivetys kertoi terveydestä ja reippaudesta.
Suomen Trikoo ryhtyi valmistamaan erityisiä uima-asuja, ja uintiharrastus levisi kylpylöistä myös julkisille uimarannoille.
Aurinkokylvyistä nautittiin uusissa, moderneissa merikylpylöissä, jollainen nousi esimerkiksi Terijoen kuuluisalle hiekkarannalle Karjalankannaksella.
Juttu suomalaisten kylpylöiden ja kylpylähoitojen historiasta ja nykypäivästä ilmestyi numerossa 5/2018. Lue koko juttu täältä.
(Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) Iisalmelaisen Runnin kylpylän houkutuksiin kuului Neulatammeksi kutsuttu vesiputous, jonka alla kylpijät nauttivat hierovasta suihkusta.
