CLAIR PATTERSON (1922–1995) oli tieteen moniottelija, jonka suurin saavutus oli maapallon iän mittaus vanhan kiviaineksen sisältämän lyijyn ja uraanin avulla.
Urakka ei ollut helppo. Sopivaa, riittävän puhdasta kiviainesta ei tahtonut löytyä mistään. Paraskin aines tuppasi saastumaan lyijystä, jota ilmakehässä oli 1950-luvulla runsaasti.
Sitten Patterson keksi, että ratkaisuna voisivat tarjota aurinkokunnan syntyajoilta peräisin olevat, Maahan päätyneet meteoriitit, mutta niitäkään ei ollut liiemmälti saatavissa.
Lopulta mies rakensi huippusteriilin laboratorion, joidenkin lähteiden mukaan ensimmäisen laatuaan. Laboratorionsa ansiosta Patterson julkaisi pian tuloksensa.
Niiden mukaan planeettamme ikä on 4 550 miljoonaa vuotta ja virhemarginaali 70 miljoonaa vuotta suuntaansa. Luvut eivät ole siitä juuri muuttuneet.
KIVIEN PARISSA askaroidessaan Patterson päätyi pohtimaan, mistä lyijy oikein joutui ilmakehään.
Grönlannin jääpeitteestä otetuista näytteistä selvisi, että ennen vuotta 1923 ilma oli lähes lyijytöntä. Sitten sen määrä alkoi nousta tasaisesti.
Patterson oivalsi pian, että syynä oli lyijytetraetyylin lisääminen bensiiniin. Hän alkoi kampanjoida äänekkäästi saadakseen lyijylisäyksen loppumaan.
Pian hän sai kuitenkin huomata, että oikeassa asiassa oikeassa oleminen ei aina tarkoita sitä, että saisi oikeutta.
Lyijyalan teollisuus ei ilahtunut tutkijan havainnoista eikä varsinkaan toimista. Muutkin isokenkäiset kävivät häikäilemättömästi tämän kimppuun.
PATTERSONIN TUTKIMUKSIIN ei enää löytynyt rahoitusta. Hänen tuloksiaan koetettiin väheksyä ja todistella vääriksi. Häntä yritettiin joskus lahjoa, toisinaan uhkailla.
Eräässä vaiheessa hänen työnantajaansa Kalifornian teknillistä yliopistoa painostettiin antamaan tutkijalleen potkut.
Patterson oli ilmakehän lyijyn aiheuttamien myrkytysten osalta ehkä Amerikan paras asiantuntija. Häntä ei kuitenkaan otettu mukaan vuonna 1971 perustettuun National Research Councilin ryhmään, jonka tehtävänä oli selvittää asiaa.
Vastoinkäymisistä huolimatta Patterson jatkoi sinnikästä taisteluaan.
Hänen ponnistelunsa palkittiin vihdoin vuonna 1986, kun lyijyn lisääminen Yhdysvalloissa myytävään bensiiniin päättyi.
Kansalaisten veren lyijypitoisuus alkoi saman tien vähetä. Nykyamerikkalaisilla on silti yhä elimistössään satoja kertoja enemmän lyijyä kuin heidän esi-isillään sata vuotta sitten.
MAAPALLON IÄN määrittämisen ansiosta Clair Patterson saattoi olla viime vuosisadan merkittävin geologi. Hän ehti tehdä uraauurtavaa työtä myös kemian ja fysiikan aloilla.
Kaikista tärkeistäkään tutkijoista ei kuitenkaan tule juhlittuja kuuluisuuksia.
Puoli vuosisataa kestäneestä epäitsekkäästä työstä ja huikeista saavutuksista huolimatta Clair Patterson jäi paljolti vaille ansaitsemaansa kunniaa ja mainetta.
Hän ei noussut nobelistiksi, eikä häntä muutenkaan palkittu siten kuin olisi voinut olettaa.
Osittain syynä saattoi olla hänen suorasanaisuutensa. Ominaisuuden takia hän hankki itselleen huomattavan paljon vaikutusvaltaisia vihamiehiä.
On silti hämmästyttävää, että häntä ei juuri muisteta edes geologina, ja jopa hänen nimensä kirjoitetaan alan julkaisuissa monesti väärin.
Kuvaavaa on, että vielä vuonna 2001 muuan Nature-lehden kirja-arvostelun tekijä erehtyi luulemaan Clair Pattersonia – varmaankin harvinaisen etunimen takia – naiseksi.
Juhani Nieminen
Juhani Nieminen on filosofian tohtori, joka työskenteli ennen eläkkeelle siirtymistään teollisuuden viennin ja koulutuksen johto- ja kehittämistehtävissä, viimeksi Lahden ammattikorkeakoulussa.
Lue myös: Sankarista voi tulla konna
