Teollisuuden sivutuotteina muodostuvien rakennekalkin ja ravinnekuidun käyttö maanparannusaineena vähentää kiintoaineen kulkeutumista pois pellolta.
Samalla estyy myös kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin pääsy vesistöihin.
Tämä kävi ilmi Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkimuksissa, joissa selvitettiin peltojen rakennekalkituksen vaikutuksia veden laatuun, ravinnekuormaan ja satoon Eurajoella, Turussa ja Paimiossa.
”Fosforikuorma valuma-alueelta väheni tutkimustemme mukaan noin kymmenen prosenttia”, kertoo erikoistutkija Maria Kämäri Sykestä.
Kämäri veti vuosina 2022–2024 toteutettua Rakenne-Kuitu-hanketta, jossa jatkettiin aiempaa tutkimustyötä.
”Nyt mittasimme ensimmäistä kertaa vaikutuksia myös yli 100 hehtaarin valuma-alueilla. Aiemmin mittauksia on tehty pienemmässä mittakaavassa eli yksittäisillä peltolohkoilla.”
Ravinnekuidun vaikutuksia tutkittiin Tuusulassa ja Jokioisilla
Ravinnekuituja saadaan kuitulietteistä, joita syntyy sellu- ja paperiteollisuuden sivutuotteena.
Liete ei sellaisenaan sovellu maanparannusaineeksi, mutta kun se kompostoidaan tai kalkkistabiloidaan, saadaan käyttökelpoista ravinnekuitua.
Tuusulassa kompostoidulla ravinnekuidulla käsiteltiin vuosina 2020 ja 2021 noin puolet eli 80 hehtaaria tutkimusvaluma-alueen pelloista.
Ravinnekuidun vaikutuksesta ojavesien kiintoaineen ja hiukkasmaisen fosforin pitoisuudet laskivat 23 prosenttia.
Sivuvirtoja riittäisi 25 000 peltohehtaarille
Hyväksi keinoksi hillitä maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta on osoittautunut kipsikäsittely, mutta se ei sovellu kaikille pelloille.
Peltojen kipsikampanja innoitti viljelijät vesienhoitotalkoisiin
Rakennekalkin tai ravinnekuidun levittäminen pelloille olisi tällöin sopiva vaihtoehto.
”Ilmastoystävällisiä, teollisuuden sivutuotteina syntyviä rakennekalkkia ja ravinnekuitua olisi Suomesta saatavilla arviolta noin 25 000 hehtaarin peltoalueelle vuosittain”, Kämäri kertoo.
”Jos se kaikki otettaisiin käyttöön Saaristomeren valuma-alueella, maatalouden hajakuormitus Saaristomereen vähenisi noin 10 prosenttia”, tutkija arvioi.
Tutkimus jatkuu Liedossa
Maanparannusaineiden vesistötutkimukset jatkuvat 1 770 hehtaarin kokoisella Savijoen osavaluma-alueella Liedossa.
Siellä pelloille on levitetty sekä rakennekalkkia, ravinnekuitua että kipsiä. Ain3-hanketta johtaa Luonnonvarakeskus (Luke).
”Hanke alkoi kesällä 2023, ja ensimmäisiä tuloksia saamme syksyllä 2025”, kertoo erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä Lukesta.
Maria Kämärin mukaan ympäristöministeriö on alkanut selvittää avustusmahdollisuuksia rakennekalkin ja maanparannuskuitujen käytön lisäämiseksi.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
