EU:n biodiversiteettistrategia tavoittelee 25 000 jokikilometrin ennallistamista luonnontilaan. Suomessa ennallistus voisi käsittää noin 750 kilometriä.

Jotta tavoitteeseen päästään, osasta vesivoiman tuotantoa on luovuttava, mistä puolestaan koituu kustannuksia.

Iivo Vehviläisen mukaan vesivoiman hyödyntämisestä maksettava luonnonvaravero parantaisi valtiontalouden liikkumavaraa, kun tehdään päätöksiä siitä, miten kustannukset jaetaan yhteiskunnan eri toimijoille,

Oikeudenmukainen jako, joka toisi valtiolle lisää tuloja

Tällä hetkellä valtio maksaa suoria korvauksia vesivoimaansa menettävälle sähköntuottajalle.

Kuluttajat taas maksavat korvaukset välillisesti kaikille sähköntuottajille sähkön korkeampina hintoina.

Sähköntuottajien näin kohonneet tuotot voivat vähentää ympäristösääntelyn hyväksyttävyyttä. Koska sähkö on välttämättömyyshyödyke, voi myös herätä kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta.

Luonnonvaravero olisi yksi keino kulujen ja hyötyjen tasapainottamiseen kuluttajien ja tuottajien välillä. Samalla se toisi lisää verotuloja valtion kassaan.

Suomi voi saavuttaa EU:n tavoitteet suuremmitta ongelmitta

Vehviläinen havaitsi tutkimuksessaan, että meillä on mahdollista päästä EU:n tavoitteeseen ilman oleellisia vaikutuksia sähköntuotannon kapasiteettiin.

”Purettavat vesivoimalat voidaan Suomessa valita niin, että tuotanto vähenee korkeintaan joitakin prosentteja maamme vesivoiman tuotannosta”, tutkija kertoo.

Koko yhteiskunnalle tavoite voi merkitä kolmen miljoonan euron taloudellisia tappioita vuodessa. Tarkastelussa ei kuitenkaan otettu huomioon luonnon tilan parantumisen tuomaa ympäristöhyötyä.

”Luonnonvaraverosta on vaikea olla pitämättä”, Vehviläinen summaa.

”Ympäristön tilaa voidaan parantaa nykyistä nopeammin ja ennallistamisen kustannusten sijaan valtiolle voidaan saada tuottoja energiantuottajilta, oikein toteutettuna ilman haitallisia markkinavaikutuksia.”