Tulevaisuuden ravinto voi löytyä vaikka ilmasta, osoittaa suomalaisen Solar Foodsin innovaatio. Uusia proteiinilähteitä etsittäessä pyritään käyttämään hyödyksi myös maa- ja kalatalouden sekä elintarviketeollisuuden sivuvirrat.
Mari Eskola
Suomalainen Solar Foods on jättänyt uuselintarvikehakemuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen Efsan käsiteltäväksi. Parhaimmillaan yhtiö voi saada markkinointiluvan Solein-yksisoluproteiinilleen vuoden 2023 loppuun mennessä.
Solar Foodsin keksintö on vakuuttanut myös rahoittajat, joilta yritys on tähän mennessä saanut 66 miljoonan euron sijoitukset. Rahoituksen turvin se rakentaa juuri demotehdasta Vantaalle.
Näin kertoo yhtiön perustaja ja teknologiajohtaja Juha-Pekka Pitkänen, joka valotti yrityksen taustaa ja kuulumisia ChemBio Finland 2022 -tapahtuman Uusien proteiinien mahdollisuudet ja pullonkaulat -seminaarissa.
Solar Foodsin tuottaman yksisoluproteiinin ainekset otetaan ilmasta. Yhtiön kehittämässä bioprosessissa ruokitaan mikrobeja ilmakehästä kaapatulla hiilidioksidilla, vedyllä ja hapella sekä pienellä määrällä ravinteita.
Tuotannon vaatima sähkö syntyy uusiutuvalla energialla, tehtaan sijainnin mukaan tuulivoimalla tai aurinkovoimalla.
Proteiinitehtaan voi sijoittaa mihin päin maailmaa tahansa, eikä proteiinin tuotantoon tarvita peltoja. Näin vapautunut maa voidaan istuttaa vaikka metsälle, joka puolestaan toimii hiilinieluna.
Solar Foodsin proteiinijauhe on ravitsemuksellisesti erittäin monipuolista ja sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja.
Lisäksi Soleinissa on muun muassa kuitua, rasvahappoja, kivennäisaineita ja vitamiineja. Se on erityisesti hyvä raudan B12-vitamiinin lähde. Jauhe sisältää myös beetakaroteenia, joka antaa sille keltaisen värin.
Miedonmakuista, umamimaista proteiinijauhetta voidaan käyttää esimerkiksi soija- ja herneproteiinin sijaan lihaa ja maitoa korvaavissa tuotteissa. Se sopii myös pastaan ja muihin vilja- ja leipomotuotteisiin, välipaloihin ja erilaisiin juomiin.
Kaikki irti kalasta
Luonnonvarakeskuksen (Luke) EU-rahoitteisen Blue Products -ohjelman tavoitteena on kotimaisen kalan arvon lisääminen.
Se tapahtuu kehittämällä uusia korkean lisäarvon tuotteita kalateollisuuden sivuvirroista eli perkuu- ja fileointijäännöksistä.
”Jäännökset sisältävät arvokkaita ravinteita, jotka jäävät yleensä valitettavasti käyttämättä tai menevät eläinten rehuksi”, kertoi seminaarissa puhunut Luken erikoistutkija Jaakko Hiidenhovi.
Erityisinä painopistealueina tutkimuksessa ovat olleet silakka, kilohaili ja särkikalat sekä kalankasvatuksen sivuvirrat. Elintarvikkeiden lisäksi niiden sisältämiä aineita voi hyödyntää lisäravinteissa ja kosmetiikassa.
Luken ohjelmassa on kehitetty erilaisia prosesseja, joilla kalajäänteistä voidaan valmistaa uusia tuotteita. Entsymaattisen hydrolyysin ja fraktioinnin avulla kalan puristusmassasta syntyy kalaproteiinihydrolysaatteja ja ruodoista mineraaleja. Yksi tuote on kalaöljy.
Kuumavesiuuton ja fraktioinnin avulla saadaan gelatiini/kollageenihydrolysaattia eri käyttötarkoituksiin. Se sopii elintarvikkeiden rakenteen muokkaamiseen, ravintolisäjauheisiin, proteiinipatukoihin ja -juomiin sekä myös esimerkiksi biohajoaviin kalvoihin ja kosmetiikkaan, kuten ihovoiteisiin.
Kalaproteiinituotteiden haasteena on voimakas maku ja haju. Entsyymivalinnoilla on kuitenkin saatu aikaan umamin makuista proteiinihydrolysaattia. Silakan hajua ja makua on muokattu myös mikrobiprosessoinnilla.
Kalahydrolysaateilla on laboratorio- ja eläinmallitutkimusten mukaan myös terveysvaikutuksia. Seuraava vaihe on aktiivisten peptidien tunnistus ja vaikutusten todentaminen kliinisissä kokeissa. Tavoitteena on, että kalahydrolysaatteja voitaisiin hyödyntää terveellisissä elintarvikkeissa ja ravintolisissä.
Tärkeä turvallisuus
Medfiles Oy:n Elintarvikkeet & Ravitsemus ja Rehu -yksikön operaatiopäällikkö Mari Lyyra puhui uusien proteiinien turvallisuudesta ja alan lainsäädännöstä.
Lyyra on työskennellyt yli 20 vuotta elintarvikelainsäädännön asiantuntijana, ja hänellä on laaja kokemus elintarvikkeiden rekisteröinneistä ja pakkausmerkinnöistä.
Tärkein turvallisuusnäkökohta tavanomaisten proteiiniainesosien osalta on hänen mukaansa allergeenien oikeanlainen merkitseminen pakkaukseen ja kuluttajien tarkkuus merkintöjä luettaessa.
Uusien proteiinilähteiden kannalta keskeinen lainsäädäntö on EU:n uuselintarvikeasetus.
”Proteiinien asemointi elintarvikelainsäädännön alla on aina elintarvikealan toimijan vastuulla”, Lyyra painottaa.
Avainkriteeri uuselintarvikeasetuksen soveltamiseen on, onko uudella proteiinilla merkittävää käyttöhistoriaa unionialueella ennen 15. toukokuuta 1997.
Jos proteiinia ei ole EU:ssa juuri käytetty ihmisravinnossa ennen tuota päivämäärää, kyseessä on hyvin todennäköisesti uuselintarvike. Silloin sille on haettava ennakkohyväksyntä Euroopan komissiolta, kuten Solar Foods on hakenut omalle tuotteelleen.
Aina ei ole helppoa selvittää, kuuluuko uusi proteiini perinteisiin vai uuselintarvikkeisiin. Esimerkiksi mungpavun proteiini-isolaatti on luokiteltu uuselintarvikkeeksi, vaikka papu itsessään on perinteinen elintarvike.
Viime kädessä apuna voidaan käyttää niin kutsuttua virallista kuulemispyyntöprosessia. Prosessissa yksi EU-jäsenmaa arvioi ja luokittelee proteiinin lainsäädännöllisen aseman yrityksen toimittaman dokumentaation perusteella komission ja muiden jäsenmaiden avulla.
Kuulemisprosessin kautta on määritelty, että muun muassa riisiproteiini sekä herne- ja soijaproteiinihydrolysaatit ovat perinteisiä elintarvikkeita.
Uuselintarvikehyväksynnän taas ovat saaneet muun muassa rapsiproteiini sekä koaguloidut perunaproteiinit ja niiden hydrolysaatit.
Hakemusprosessissa on parhaillaan useita proteiineja, esimerkiksi ruokajuurikkaan lehtiproteiini. ”Medfiles avustaa yrityksiä kaikissa uuselintarvikkeisiin liittyvissä selvitys- ja hakemusprosesseissa”, Lyyra kertoi.
Laadussa on eroja
Seminaarissa luennoinut Helsingin yliopiston apulaisprofessori Anne-Maria Pajari muistutti omassa puheenvuorossaan, etteivät kaikki proteiinit ole ravitsemuksellisesti samanarvoisia.
Eläinkunnasta peräisin olevat liha-, maito- ja kananmunaproteiinit sisältävät kaikkia välttämättömiä rasvahappoja optimaalisessa suhteessa.
Sen sijaan ainoa kasvikunnan tuote, jossa on täysipainoinen proteiinikoostumus, on soija.
Esimerkiksi viljatuotteissa lysiini ja palkokasveissa rikkipitoiset aminohapot ovat niin sanottuja rajoittavia aminohappoja, eli niiden määrä on vähäinen.
Toinen proteiinien laatuun vaikuttava tekijä on se, kuinka elimistö kykenee käyttämään niitä hyväkseen.
Hyväksikäytettävyys muodostuu proteiinien sulavuudesta ohutsuolessa ja aminohappojen käytöstä metabolisiin prosesseihin, kuten elimistön proteiinisynteesiin.
Kasviproteiinien ajatellaan olevan huonommin hyväksikäytettäviä kuin eläinproteiinien, mikä johtuu niiden sisältämistä proteaasi-inhibiittoreista, lektiineistä, tanniineista, fytaateista ja glukosinolaateista.
Asiasta kuitenkin tiedetään Anne-Maria Pajarin mukaan vasta vähän. Sienten ja hyönteisten proteiinien hyväksikäytettävyyttä ei tunneta juuri lainkaan.
Kirjoittaja on elintarviketieteen tohtori, joka työskentelee Medfiles Oy:n Elintarvikkeet & Ravitsemus ja Rehu -tiimissä tehtävässä Senior Regulatory Affairs Expert. Hänellä on lähes 25 vuoden kansainvälinen työkokemus elintarviketurvallisuudesta.
Juttu on ilmestynyt Kemia-lehdessä 6/2022.
(Kuva Solar Foods) Solar Foodsin proteiinijauhetta voi käyttää monenlaisten tuotteiden ainesosana. Proteiinin auringonkeltainen väri on peräisin beetakaroteenista.
