Oriveden lukiossa opiskeleva Samuel Pulkkinen kuvailee itseään kemiaintoilijaksi. Kuva: Samuel Pulkkisen kotialbumi.

Valoa pimeyteen – voit itse valita, lietsotko synkkyyttä vai iloa ja toivoa

JOS HALUAA ylös kuopasta, ei kannata kaivaa yhä syvemmälle.

Näin monet tuntuvat Suomessa silti tekevän. Tänä syksynä on varmasti tapahtunut monia iloisiakin asioita, mutta niille ei ole uhrattu aikaa.

Sen sijaan median uutiset ovat huonoja ja negatiivisia, ja ne otetaan suorastaan tyytyväisinä keskustelunaiheiksi lähihuoltoasemien pöydissä.

Mielestäni tämänkaltaisessa toiminnassa ei ole mitään järkeä. Tiedämme kyllä faktat. Maailma on epävakaa ja huolia paljon.

IKÄVISTÄ ASIOISTA jauhaminen ei kuitenkaan hyödytä ketään. Tuovatko huonot uutiset jollekin hymyn kasvoille?

Ainakin minun tavoitteeni on saada muut ilahtumaan, ei voivottelemaan. Se, ettei jatkuvasti toitota ongelmista, ei merkitse, ettei niistä välittäisi. Kyse on siitä, että välittää enemmän toisten henkisestä hyvinvoinnista.

Jatkuva muistuttaminen siitä, mikä kaikki on pielessä, ei tuo tilanteeseen parannusta.

Kun siirtää negatiivisia asioita eteenpäin, seuraa negatiivinen ketjureaktio. Huonojen asioiden listaaminen on kyllä helppoa, mutta rohkeutta olisi tuoda ilmi positiivisia juttuja, vaikka niistä kertominen voi olla vaikeampaa.

MEILLÄ KAIKILLA on valta vaikuttaa siihen, millaista ilmapiiriä luomme ympärillemme. Vahvistammeko toivoa vai lietsommeko epätoivoa?

Jokainen kohtaaminen ja keskustelu vie suuntaan tai toiseen.

Pienetkin asiat voivat olla ratkaisevia: ystävällinen ele, kannustava sana tai hyvä uutinen.

Ne eivät muuta maailmaa kerralla, mutta ne voivat muuttaa jonkun päivän, jonkun mielen tai jonkun asenteen.

SYNKKYYS JA VAIKEUDET eivät katoa sillä, että niistä puhutaan taukoamatta. Päinvastoin, niistä voi tulla entistä raskaampia.

Toivo ei synny ongelmien kieltämisestä vaan siitä, että uskallamme nähdä niiden rinnalla myös mahdollisuuksia, ratkaisuja ja valonpilkahduksia.

Jos jatkamme synkistelyä, korostamme pahaa. Jäämme junnaamaan samoihin uriin emmekä pääse eteenpäin – emme yksilöinä emmekä yhteiskuntana.

Kuopasta noustaan rakentamalla toivoa, uskoa ja myönteisyyttä.

Samuel Pulkkinen
Kirjoittaja on oriveteläinen lukio-opiskelija ja vannoutunut kemiaintoilija.

Kerro Kemiamedian toimitukselle mielipiteesi!

 

Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.
Nimi(Pakollinen)
This field is hidden when viewing the form
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.

Lisää uutisia