Aarre arkistoista -juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Kemia-lehden 3/2016 pääkirjoituksena. Lehden silloinen päätoimittaja Leena Laitinen toimii nykyisin Kemiamedian päätoimittajana ja on nykyiseltä nimeltään Leena Joutsen.
HEITTEILLEJÄTTÖ tapahtui Pariisissa huhtikuussa 2010.
”Osaattehan te tästä takaisin?”, sisareni varmisti ennen kuin lähti omia menojaan.
Olin 11-vuotiaan poikani kanssa kahden suurkaupungissa. Matkaa hotellille oli parisataa metriä. Puoli korttelia käveltyämme kaikki kadut olivat silmissäni yhtä potentiaalisia.
Kadehdin lintujen loistavaa suunnistustaitoa. Itse olen vähän päästä hukassa.
Voin kulkea kartta kädessäni oikeaa katua väärään suuntaan. Voin hypätä bussiin, joka menee itään eikä länteen, jonne tähtään, enkä edes huomaa asiaa ennen kuin päätepysäkillä.
Kaikki maisemat näyttävät yhtä tuoreilta.
Utahin yliopiston tutkijat esittävät, että miehille on kehittynyt evoluution saatossa naisia parempi suuntavaisto, koska suunnistustaitoiset miehet ovat vaeltaneet kauemmas ja saaneet lapsia useampien partnerien kanssa.
Oma hypoteesini on, että on olemassa suuntavaistogeeni X, joka ihmisellä joko on tai ei ole.
Akateemisesta tutkinnostani saan kiittää isosiskojani, jotka saattoivat minut ensimmäisenä koulupäivänä Teknillisen korkeakoulun päärakennuksen pääovelle.
Seuraavana aamuna eksyin matkalla Hietaniemenkadulta Kampin linja-autoasemalle.
Eksyminen ei edes vaadi paljon tilaa. Se onnistuu virastossa, yleisessä vessassa tai lentokoneessa. Jos et ymmärrä mistä puhun, omistat onneksesi suuntavaistogeenin.
Kaksi virolaista työmiestä veti tupakkaa ja tarkkaili tilanteen kehittymistä.
ÄLYPUHELIMEN karttasovellus on hieno keksintö. Se ei kuitenkaan takaa perillepääsyä.
Bisnestapaamiseen ravintolassa oli pari minuuttia, ja olin kännykän mukaan oikeassa paikassa. Rakennus oli pressujen peitossa ja sisäänkäynti huonosti esillä.
Kävelin reippaasti ohi, käännyin kulmasta, jatkoin portista sisäpihalle ja samaa vauhtia sisään ovesta ohi remonttireiskojen.
Huomasin olevani jätehuoneessa.
Kartoitin nopeasti vaihtoehdot. Koska niitä oli vain yksi, kohensin ryhtini ja astelin takaisin pihalle, jossa kaksi virolaista työmiestä veti tupakkaa ja tarkkaili tilanteen kehittymistä.
Kysyin tietä, ja miehet viittilöivät kohti toista ovea, jonka takaa löytyivät portaat alas.
Tajusin joutuneeni kellariin, mutta takaisin ei enää ollut menemistä.
Käytävällä tuli vastaan kokkiasuinen nuorukainen, joka koetti pitää kasvonsa peruslukemilla ohjatessaan eksyneen asiakkaan kohti maalia.
Seuralaiseni näytti hämmästyneeltä, kun hetken päästä astuin ravintolasaliin keittiön heiluriovesta.
MITEN SEIKKAILU Pariisissa päättyi?
”Äiti oletko sä eksyksissä”, poikani kysyi, kun olimme vaihtaneet suuntaa kolmannen kerran.
”En tietenkään”, vakuutin.
”Meidän hotellin edessä oli nostokurki. Tuolla se näkyy”, poika huomautti.
Sinä päivänä perheemme kartanlukija vaihtui.
Leena Joutsen
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
