Eurooppalainen punarinta (Erithacus rubecula) ei ole maailman 10 000 lintulajin joukossa mikä tahansa siivekäs, vaikka sen jokakeväinen lentomatka kotiin ei kaikkein pisin olekaan.
Punarinnalle on nimittäin evoluution myötä kehittynyt kemiallinen kompassi, jota se hyödyntää muuttomatkoillaan.
Lintu tekee silmänsä reseptorin ja sensorin avulla kvanttimittauksia tavalla, josta kvanttitietokoneen kehittäjätkin voivat saada vinkkejä.
Parintuhannen lentävän muuttajan joukossa punarinnalla on nykyisin samanlainen asema kuin lituruoholla kasvikunnassa tai banaanikärpäsellä hyönteismaailmassa.
Paitsi että kaikkia mainittuja on tutkittu ja tutkitaan edelleen paljon, niillä on yksi yhteinen eksoottinen ominaisuus: magneettiaisti.
Lue täältä koko juttu punarinnan kemiallisesta kompassista ja muista eläimistä, jotka hyödyntävät kiehtovaa magneettiaistia.
Juttu ilmestyi ensimmäisen kerran numerossa 3/2015.
(Kuva) Punarinnan kemiallinen kompassi sijaitsee linnun silmässä. Verkkokalvon proteiineihin osuva sininen valo synnyttää vapaita radikaalipareja, joiden elektroneihin Maan magneettikenttä vaikuttaa.
