OTIN VIIKONLOPPUNA urakaksi järjestellä uudelleen kirjahyllyäni.
Työ edistyi hitaasti, sillä unohduin tämän tästä selailemaan hyllystä poimimiani aarteita. Tuossahan on Henry Nygårdin Kuopasta kiertotalouteen – Suomen yhdyskuntajätehuollon historia -teos!
Toiselta hyllyltä taas keksin Kati Toivasen kiinnostavat historiikit Paperisielut sekä Kiertotalouden ytimessä. Ne kertaavat Suomen Keräystuote Oy:n ja Suomen Uusioraaka-aineliiton taivalta.
KIRJAT KERTOVAT, kuinka suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu keräyspaperilla.
Jatkosodassa suomalaiset paperin- ja kartonginvalmistajat korvasivat kuitupuuta jätepaperilla, kun miehet olivat rintamalla eivätkä metsätöissä.
Silloin arvioitiin, että 250-kiloinen jätepaperipaali vastasi yhtä puumottia.
Suomessa on kerätty jätepaperia talteen jo pitkään.
”Kaikki kuninkaan alamaiset” määrättiin asetuksella käytetyn paperin keruuseen jo 1700-luvulla. Tosin silloin ei tavallisella kansalaisella ollut paperia kerättäväksi asti.
SUOMALAISET ON opetettu jätehuoltoon nimenomaan jätepaperia keräämällä.
Sodan jälkeisinä pulavuosina jätepaperi oli kuin rahaa, jota vastaan sai sokeria, suklaata, kelloja, hopeisia aterimia ja Mekano-rakennussarjoja.
Keräyskampanjat jatkuivat pula-ajan jälkeen. 1950-luvulla kampanjoilla saatiin hankittua eri puolille Suomea ambulanssit. 1960-luvulla koulut saivat television keräämällä kymmenen tonnia jätepaperia.
Keräyspaperi on ollut monelle 4H-yhdistykselle, järjestölle ja urheiluseuralle elintärkeä toimeentulon lähde.
KIRJOJA LEHTEILLESSÄNI mietin, miten kirjat ja paperi nivoutuvat yhteen.
1950-luvulla jätepaperin talteenoton silloinen ennätystulos oli 38 000 tonnia. Noin puolet tuli paperinjalostusteollisuudesta, puolet mm. kirjapainoista.
Sittemmin kierrätysjärjestelmät ovat eriytyneet. Kirjat eivät oikein sovi siistauslaitoksiin.
1980-luvulla keräyspaperin ja -kuitujen talteenottomäärät kipusivat ensimmäistä kertaa yli 200 000 tonnin rajan. Tuo määrä tuplaantui 1990-luvulla 400 000 tonniin.
2000-luvun alussa keräyskuituja otettiin talteen huimat 800 000 tonnia.
Digitalisoitumisen myötä nuo määrät ovat enää muisto. Nykyisin keräyspaperia saadaan talteen arviolta 165 000 tonnia. Määrä on suunnilleen sama kuin vuonna 1977.
TÄNÄ KEVÄÄNÄ eduskunta ottanee kantaa jätelain muutosesitykseen, joka palauttaisi kirjat taas keräyspaperin yhteyteen ja liittäisi kirjat paperin tuottajavastuuseen.
Keräyspaperin kierrättäjät pelkäävät, että päätös saattaa romuttaa historian aikana kustannustehokkaaksi hioutuneen keräyspaperin kierrätysjärjestelmän.
Kirjat ja paperi ovat aina välittäneet tietoa sekä kannatelleet sivistystä, kulttuuria ja yhteiskuntien kehittymistä.
Painavaa, historiallista tavaraa. Mutta sopivatko ne samaan keräysastiaan?
Laitoin kirjat takaisin hyllyyn. Niitä luetaan vielä.
Elina Saarinen
Kirjoittaja on Uusiouutisten päätoimittaja.
Kuva: Tero Pajukallio
