OSALLISTUIN KESÄLLÄ napolilaisen pizzan kokkauskurssille.
Jauhojen on oltava hienojakoisia. Sopiva sitko taikinaan vaatii pitkää, parhaimmillaan kymmenien tuntien nostatusta.
Paistolämpötilan on oltava niin kuuma, että pizzan paistoon tarvitaan usein erikoisvalmisteista uunia.
Lopputulos onnistui, koska resepti oli hyvä, välineet oikeat ja koska kurssia vetävä kokki tiesi, mitä pitää tehdä. Ei ruokahävikkiä vaan herkku!
MITEN HOMMA olisi onnistunut, jos reseptiä tai kokkausmenetelmiä olisi lähdetty muuttamaan kesken prosessin.
Jos kaikki ainekset olisivat olleet valmiina, mutta äkkiä ravintolan omistaja olisikin kieltänyt niiden käyttämisen.
Tai jos pitkään kohotetut, sileät taikinapallerot olisi juuri ennen paistamista käsketty repimään palasiksi. Tai kallis uuni olisi lyöty moukarilla pirstaleiksi ja sanottu, että paistakaa siinä.
Tuntuu, että suomalainen jätehuoltosektori on absurdin muutosprosessin keskellä. Saadaanko aikaan herkullista pizzaa, jos kokeille lyödään jauhot suuhun?
HALLITUS VALMISTELEE hankintalakiuudistusta. Edellisestä muutoksesta ei ole kauaa. Myös jätelaki on muuttunut jatkuvasti 15 viime vuoden aikana, eikä vain EU-uudistusten vuoksi vaan myös kotimaan politiikan seurauksena.
Toimijoiden jätevastuut ja -velvollisuudet ovat vaihdelleet rajusti aina hallitusten vaihtuessa.
Suomessa jätehuollon toteuttamisresepti tuntuu vaihtuvan aina sen mukaan, nähdäänkö jätehuolto markkinakilpailun kenttänä vai kunnallisena toimintana.
Kilpailua toki tarvitaan. Jätehuollossa on kuitenkin paljon myös sellaisia elementtejä, jotka edellyttävät osaoptimoivan markkinakilpailun sijasta pitkäjänteistä kokonaisnäkemystä.
Taatakseen ympäristö- ja terveysturvallisen jätteenkäsittelyn ja päästäkseen vaativiin kierrätys- ja kiertotaloustavoitteisiin jätehuoltoala tarvitsee yhteistyötä, aikaa suunnitella ja rauhaa toteuttaa.
KERÄYS- JA KÄSITTELYLAITOSINFRASTRUKTUURI on rakennettu vaiheittain.
Ensin jäte ohjattiin kaatopaikoilta pois, mikä nosti jätteen energiakäyttöä. Seuraavaksi suunnan pitäisi olla poltosta kohti materiaalikierrätystä.
Polton savukaasujen hiilidioksidin talteenottoon on syntymässä innovaatioita. Biokaasulaitokset tuottavat liikennepolttoaineita, ja kierrätyslannoitteiden laatuun on alettu satsata yhteishankkeilla.
Tempoilevissa lakimuutoksissa ja epävarmuudessa kunnat ja yritykset ovat koettaneet pysyä toistensa tärkeinä yhteistyökumppaneina, vaikka reseptiikasta on ollut epätietoisuutta ja erimielisyyttäkin.
KIERRÄTYSASTEEN NOSTAMINEN on ollut vuosikymmenten työ, yhteinen tavoite niin kunnallisille kuin yksityisille toimijoille.
Mikä olisi kierrätysaste nyt, jos toteuttamiseen olisi saanut rauhan?
Aivan viime vuosina kierrätysaste on lähtenyt hitaasti nousuun. Kiertotalouden onnistuminen vaatisi kuitenkin vielä kohotusaikaa – ja työrauhaa.
Miljardien investoinnit odottavat, eivätkä etene epävarmuudessa.
Pizza on jo melkein uunissa, hyvä tulos sinnikkäästä työstä realisoitumaisillaan. Saako se kypsyä valmiiksi? Vai tehdäänkö siitä hätäilemällä hävikkiä?
Elina Saarinen
Kirjoittaja on kiertotalouden erikoislehden Uusiouutisten päätoimittaja. Kirjoitus on julkaistu Uusiouutisten pääkirjoituksena 26.9.2025 numerossa 4/2025.
Kuva: Tero Pajukallio.
