Oriveden lukiossa opiskeleva 17-vuotias Samuel Pulkkinen kuvailee itseään kemiaintoilijaksi. Kuva: Samuel Pulkkisen kotialbumi.

Kemiaa opitaan tekemällä, mutta tekeminen vaatii tietoa

”ETANOLISSA JA RASVOISSA on eroa: etanoli liukenee veteen toisin kuin rasva!” Tämän havaitsin kemian oppitunnilla kolme vuotta sitten.

Pääsimme tekemään aineiden liukoisuuteen liittyviä kokeellisia töitä, ja se tunti oli minulle merkittävä. Silloin tajusin, että kemia on ratkaisu ja työkalu ilmiöiden mallintamiseen.

Minua jäi kalvamaan se, että peruskoulussa liukoisuuden syitä ei kerrottu. Faktat kuitenkin lyötiin tiskiin, sillä kokeiden perusteella näin omin silmin, että näin on.

Syyt ja perustelut ilmiölle löysin tutkimalla asiaa itse. Erilaisuudet liittyvät sidoksiin ja selittyvät kemialla.

Käsitin, että kemia on ala, joka mahdollistaa luonnonlakien hyödyntämisen arjen helpottamiseksi ja että haluan pyrkiä ymmärtämään sitä.

TAVANOMAINEN OPETUS sisältää perinteisesti opettajan kuuntelua, muistiinpanojen tekoa vihkoon ja tehtäviä. Omalla kohdallani nuo metodit eivät kuitenkaan olleet kemiainnostukseni synnyttäjiä.

Sen sijaan kokeelliset työt saivat minut oivaltamaan ja osallistumaan kemian opiskeluun ihan uudella tavalla ja konkreettisesta näkökulmasta.

Älkää ymmärtäkö väärin: olen samaan aikaan perinteisen vihkon ja paperikirjan suuri kannattaja. Kirjoitetut muistiinpanot ovat minulle se toinen väline pitkäkestoiseen oppimiseen.

KEMIA ON OPETUKSEN kannalta vaativa oppiaine, koska teoria ja käsiteltävät ilmiöt eivät ole opeteltavissa ulkoa ”hauki on kala” -tyyppisesti.

Ilmiöt ja rakenteet pitää sisäistää. Vain siten kemian oppiminen on mielekästä, tehokasta ja tuloksia tuottavaa.

Uskon vakaasti, että hyvät oppimistulokset saavutetaan yhdistämällä vihko ja kokeelliset työt.

SOVELTAMINEN ON kemiassa kaiken avain. Sen avulla syntyvät innovaatiot.

Ainakaan minä en pysty soveltamaan kemian tunneilla opittua tietoa, jos en havainnollista sitä esimerkeillä tai kokeellisilla töillä. On eri asia tutkia yhdisteen ominaisuuksia kirjasta lukemalla kuin itse tekemällä.

Ratkaisu ei siis ole joko tai vaan kummatkin. Jos peruskouluille ja lukioille annettaisiin mahdollisuus molempiin metodeihin, kiinnostus kemiaan voisi lähteä nousuun.

Kemian opettaminen vaatii monipuolisuutta, mutta hinta on pieni verrattuna sen osaamisen tärkeyteen. Koko talous ja Suomen vienti kiittävät, kun panostamme laadukkaaseen kemian oppimiseen.

Samuel Pulkkinen
Kirjoittaja on 17-vuotias lukio-opiskelija Orivedeltä ja vannoutunut kemiaintoilija.

Kerro Kemiamedian toimitukselle mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
Hidden
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia