”Taksissa Seutulan lentoasemalle kuuntelimme STT:n seitsemän uutiset: ”Gorbatsov on estynyt hoitamasta presidentin tehtäviään, valta on siirretty varapresidentti Janajeville. Päätös on voimassa seuraavat kuusi kuukautta.”
Vaikenimme hölmistyneinä.
Mitä tämä saattaisi tarkoittaa? Oliko Gorba syösty vallasta? Oliko hän sairastunut vakavasti vai oliko hän jopa kuollut?
Tarkoittaako tämä sitä, että Neuvostoliitossa palataan vanhaan komentotalouteen, tai sitä että alkaa ennennäkemätön verenvuodatus Moskovassa ja muualla NL:ssa.
Ja meidän pitäisi nyt matkustaa keskelle tuota kehitystä!”
– – –
”Moskovan lentoasemalla oli vastassa uskollinen kuljettajamme Zora. Istuimme Audi-kasikymppiseen ja kuuntelimme radiota matkallamme toimistoon.
Neuvostoliiton valtion poikkeustilakomitean puheenjohtaja Janajev luki tiedotetta. Valta on siirretty kahdeksan hengen presidenttineuvostolle, johon kuuluu mm. sisäministeri Pugo, KGB:n päällikkö Krushkov ja puolustusministeri Jasov.
Komitea kehottaa työläisiä, talonpoikia, työtätekeviä, lukeneistoa, kaikkia neuvostoihmisiä mitä pikimmin palauttamaan työkurin ja järjestyksen.
”Koskaan ennen ei seksin ja väkivallan propaganda ole maan historiassa saanut sellaista laajuutta, että se uhkaa tulevien polvien terveyttä ja elämää.”
”Valhetta”, huusi Zora joka kolmannen lauseen jälkeen raivoisasti ja oli ajaa ulos tieltä.”
Näin dramaattisesti käynnistyi suomalaisen kemikaaliostajan työmatka Moskovaan elokuussa 1991.
Arto Mannisen omakohtainen juttu julkaistiin ensimmäisen kerran Kemia-lehdessä 8/2009. Teksti on satoa kirjoituskilpailusta, jossa kerättiin talteen kemian ammattilaisten työmuistoja.
