Psykiatri Ilkka Taipale on kasvanut kemistiperheessä. Hänen elämäänsä ovat pienestä pitäen kuuluneet myös erilaiset rouvaseurat.

Aarre arkistoista -juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Kemia-lehdessä 4/2019.

Ilkka Taipale

Elämä 1950-luvun kemistiperheessä oli vilkasta. Me neljä poikaa saimme jatkuvasti kuulla komiteoiden, neuvottelukuntien, johtokuntien ja jaostojen kokouksista.

Isäni Väinö Taipale istui Suomalaisten Kemistien Seuran hallituksessa ja toimi sen puheenjohtajana 1957–1958.

Päätoimenaan isä työskenteli sosiaaliministeriön alkoholiosastolla ylitarkastajana, merkittävänä tehtävänään taistella puistokemistejä vastaan denaturoimalla teolliset alkoholit. Puistokemistit olivat yleensä niskan päällä.

Vapaa-aikana hän kävi yhtä toivotonta taistelua myyriä vastaan sadan omenapuun tarhassaan.

Syaanivedyn ja muut myrkyt isä oppi tuntemaan viimeistään sota-aikana, kun hän toimi Rukajärven ja Karhumäen kenttälaboratorioiden kemistinä.

Itse olin perhoskerääjä, joka tapoin saaliini kipsiin valetulla syankaliumilla. Koulupojat saivat sitä suoraan apteekin hyllyltä.

Rouvat järjestäytyvät

Äitini Hilkka o.s. Arajärvi oli hammaslääkäri. Aktiivisena toimijana hän olisi päässyt Suomen hammaslääkäriliiton hallitukseen.

Äiti kuitenkin kertoi myöhemmin, että sitä isäni ei olisi kestänyt. Se olisi merkinnyt avioeroa. Miehet eivät silloinkaan kestäneet vahvoja naisia.

Korvikkeeksi kotonamme perustettiin yhdistys nimeltä Kemistien rouvat ry. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 65 vuotta sitten, 25. toukokuuta 1954. Perustajina oli 17 rouvaa.

Jo hieman aiemmin, 14. toukokuuta 1954, meillä oli pidetty kymmenen hengen suunnittelukokous, ilmeisesti iloisella tuulella, kun puolet läsnäolijoista oli miehiä.

Aloite yhdistyksen perustamiseen taisi tulla Saima ja Olli Ollilalta, ellei sitten äidiltäni.

Perheemme vieraskirjoista löytyvät merkinnät yhdistyksen kevätjuhlista vuosilta 1957 ja 1960 ja cocktailkutsuista vuodelta 1958. Näihin avec-tilaisuuksiin osallistui parhaimmillaan 60 henkeä.

Kemistien rouvien yhdistys toimi aina vuoteen 1993 asti. Jäseniä siinä oli enimmillään 80.

Professori Lauri Niinistö on kuvannut yhdistystä Suomalaisten Kemistien Seuran 75-vuotishistoriikissaan.

Muodin paalupaikalla

Pikkuveljeni Jorman kanssa jouduimme osallistumaan kemistien rouvien vuotuisiin lastenjuhliin, jotka olivat varainkeräystapahtumia.

Tapahtumilla kerättiin rahaa Suomalaisten Kemistien Seuran perustamaan Oman kodin rahastoon, jonka tarkoituksena oli toimitilan hankkiminen seuralle.

Onginnan, limsan ja kakunsyönnin ohella juhlissa esiintyi myös Korventius-niminen joulupukki, joka kertoi iäkseen 789 vuotta. Hän kävi perheessämme 1930-luvulta 1960-luvulle.

Kemian tapahtumiin äiti ei kuitenkaan halunnut mukaan Pimpula-tonttua, jolla oli tapana ottaa liikaa nurkantakuisia.

Kemistien rouvien järjestämissä muotinäytöksissäkin meidän poikien piti istua kiltisti eturivissä.

Meidät valjastettiin myös ovelta ovelle -paperinkeräykseen kemistien hyväksi. Yhdistyksen painamia postikorttejakin me lähettelimme.

Itse kävin äitini kanssa myös joidenkin kemistien ahdinkoon joutuneiden perheenjäsenten kodeissa avustustarkoituksissa.

Kerätyillä varoilla ja pankkilainalla Suomalaisten Kemistien Seura osti vuonna 1962 J. K. Paasikiven entisen asunnon Spennertin talosta osoitteesta Erottajankatu 1–3.

Talon alakerrassa oli aikoinaan asunut senaattori Juhani Arajärvi lapsineen, joukossa äitini.

Vaikutusvaltaisia junttia

Nais- ja erityisesti rouvayhdistyksiin on suhtauduttu menneisyydessä hymähdellen. Niitä on pidetty puuhasteluna, ja ”ompeluseuroja” on vähätelty.

Olkaa kuitenkin varovaisia. Ompeluseuran ruotsinkielinen nimi on syjunta.

Varhaisimpia naisyhdistyksiä olivat säätyläisnaisten perustamat hyväntekeväisyysjärjestöt eli Rouvasväen yhdistykset. Ensimmäinen syntyi Viipuriin vuonna 1835, vuosisadan puolivälissä niitä oli jo joka kaupungissa.

Säätyläisyhdistyksistä on laadittu historiikkeja, sen sijaan kokonaiskatsausta ammattikuntapohjaisista rouvien yhdistyksistä tai naistoimikunnista ei vielä. Patentti- ja rekisterihallituksesta ei heti löydy niistä luetteloakaan.

Tunnetuimmasta ja aikaansaavimmasta päästä on vuonna 1968 perustettu etujärjestö Ulkoasiainhallinnon rouvat ry, nykynimeltään Ulkoasiainministeriön puolisoyhdistys ULPU ry.

Edelleen toimii Helsingin yliopiston professorien rouvat ry (jonka nimi nykyisin on HY:n professorien puolisot ry).

Rouva Vera Linkomiehen puheenjohtajakaudella yhdistys lahjoitti yliopistolle 860 grammaa painavat kultaiset rehtorinkäädyt. Tämä tapahtui juuri ennen kuin Edwin Linkomies valittiin rehtoriksi vuonna 1956.

Rouvakunnan vanhin

Aikuisenakaan en ole päässyt eroon rouvista.

Valtionhallinnon pääjohtajat järjestäytyivät vuonna 1955 Pääjohtajakunnaksi, jonka rinnakkaisyhteisönä oli Pääjohtajakunnan rouvat.

Jälkimmäiseen liityin ainoana miehenä sen jälkeen, kun vaimoni Vappu Taipale oli nimitetty vuonna 1985 Sosiaalihallituksen pääjohtajaksi.

Vapusta tuli sittemmin pääjohtajakunnan Vanhin. Tässä vaiheessa olin puolestani oman joukkoni Vanhin rouva.

Vuonna 1948 perustettiin Taiteilijoiden rouvat ry tukemaan taloudelliseen ahdinkoon joutuneita taiteilijoita perheineen. Yhdistyksen nimi muutettiin pian Saskiat ry:ksi Rembrandtin puolison mukaan.

Yhdistys on deponoinut ja lahjoittanut sadoittain taideteoksia, etenkin HUS:n ja Helsingin kaupungin sairaaloihin.

Kun olen vuodesta 2013 ollut HUS:n taidetoimikunnan puheenjohtaja, jouduin vastaanottamaan rouvien 70-vuotisjuhlissa Saskia-mitalin.

Pää kainalossa

Kemistien rouvien yhdistyksen perustaminen ei kuitenkaan suojellut lapsuudenperhettämme. Vanhempamme erosivat vuonna 1963. Vahvatahtoinen äitini otti sukunimekseen Arataival ja patentoi sen.

Isämme 100-vuotismuistopäivänä 8. lokakuuta 2004 me pojat marssimme isän pää kainalossa Suomalaisten Kemistien Seuran toimistoon.

Latvialaisen kuvanveistäjän Oskars Mikansin tekemä pronssinen pää on edelleen Seuran kaapin päällä.

Oskars Mikans oli jo aiemmin tehnyt täysmittaisen patsaan Helsingin asunnottomien kuninkaasta, entisestä kolinajuoposta ja puistokemististä Arska Parkkilasta.

Patsas sijaitsee Lapinlahden puistikossa. Sen jalustassa lukee: Ihminen nousee roskalaatikosta. Niistähän Arska oli kohtalotovereitaan hakenut öisin taskulampun valossa kotiinsa.

KEMISTIEN ROUVAT RY

• Perustettiin 1954. Jäseniä enimmillään 80.
• Keräsi rahaa muun muassa lastenjuhlilla, myyjäisillä, arpajaisilla ja muotinäytöksillä.
• Ohjasi tuotot muun muassa Suomalaisten Kemistien Seuran toimitilojen hankintaan ja opiskelijoiden tukemiseen.
• Lopetti toimintansa 1993 ja lahjoitti loput varansa seuralle, joka jatkaa edelleen opiskelijastipendien jakamista.