Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Oulun yliopiston tutkimusryhmän havainto on ensimmäinen Carringtonin aurinkomyrskyyn liittyvä löytö.

Radiohiilijälkiä on aiemmin paikannettu vain Carringtonia rajummista aurinkomyrskyistä.

Carrington on keskiajan jälkeen suurin historiankirjoissa dokumentoitu aurinkomyrsky.

Myrsky näkyi auringonpilkkuina, lennätintoimistojen tulipaloina ja muina häiriöinä sähköverkoissa sekä eteläisillekin leveysasteille ulottuneina revontulina.

Tutkimuksen tulokset julkaisi Geophysical Research Letters.

Paljastava kosminen merkkiaine

Radiohiilipitoisuus selvitetään vuolemalla puusta jokaisen vuoden aikana kasvanut materiaali erillisiksi näytteiksi. Näytteet muunnetaan selluloosaksi ja selluloosa puhtaaksi hiileksi polttamalla ja kemiallisella pelkistyksellä.

Radiohiilen osuus puhtaasta hiilestä mitataan hiukkaskiihdyttimellä.

”Radiohiili on kuin kosminen merkkiaine, joka kertoo maan, aurinkokunnan ja ulkoavaruuden ilmiöistä”, kuvailee tutkimusta vetänyt Helsingin yliopiston Ajoituslaboratorion johtaja Markku Oinonen.

Kun auringosta purkautunut voimakas ionisoitunut hiukkaspilvi eli plasmavirtaus kohtaa Maan magneettikehän, syntyy magneettinen myrsky.

Maan magneettikenttä ohjaa hiukkaset ilmakehään arktisten alueiden kautta. Riittävän suurienergiset hiukkaset voivat tuottaa yläilmakehän ydinreaktioissa hiilen radioaktiivista isotooppia eli radiohiiltä (14C).

Radiohiili päätyy vähitellen osaksi alailmakehän hiilidioksidia ja yhteyttämisen kautta kasveihin. Hiilidioksidin sisältämä tieto säilyy näin puiden vuosirenkaissa.

Tarjoaa keinon tutkia keskikokoisia purkauksia

Carringtonia vastaava hiukkaspurkaus nykyaikana häiritsisi sähkö- ja mobiiliverkkoja ja aiheuttaisi suuria ongelmia satelliitti- ja navigaatiojärjestelmille ja esimerkiksi lentoliikenteelle.

Carringtonia pienempiä ja yleisempiä aurinkopurkauksia kyetään tutkimaan mittauslaitteilla ja satelliiteilla. Suuremmista kertovat puiden vuosirenkaiden radiohiilipitoisuudet.

Ainoastaan Carringtonin kaltaisia keskikokoisia purkauksia, joita ei ole tapahtunut modernina aikana ja jotka eivät ole näkyneet radiohiiliarkistoissa, ei ole pystytty tutkimaan.

Tuore tutkimus avaa siten väylän Carringtonin kokoluokan purkausten yleisyyden selvittämiseen, mikä puolestaan auttaa varautumaan niihin paremmin.

Aiheesta aiemmin:

Suomalainen työkalu antaa ennakkovaroituksen aurinkomyrskystä