Liverpoolissa työskentelevästä dna-tutkijasta Jari Louhelaisesta tuli hetkeksi kansainvälinen superjulkkis, kun hän onnistui selvittämään surullisenkuulun Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden.
Sisko Loikkanen
Lontoon East Endissä liikkui 1880-luvun lopulla raaka sarjamurhaaja, joka tappoi irtolaisia ja prostituoituja. Surmaaja ei tyytynyt pelkästään ottamaan naisia hengiltä vaan myös viilteli ja silpoi heidän ruumiinsa äärimmäisen julmalla tavalla.
Kauhua herättänyttä murhamiestä ei koskaan saatu kiinni. Sen sijaan tarina Viiltäjä-Jackiksi kutsutusta tappajasta alkoi elää omaa elämäänsä ja levisi kauas saarivaltion ulkopuolellekin.
Murhamysteerin ympärille kasvoi vuosien myötä kokonainen harrastajien ja amatöörisalapoliisien heimo, joka on kiinnostunut kaikesta aiheeseen liittyvästä.
Yksi innokkaimmista 2000-luvun Viiltäjä-harrastajista, brittiläinen liikemies ja sarjayrittäjä Russell Edwards tuntee hyvin myös surmaajan uhrit ja heidän historiansa. Eräs heistä oli nimeltään Catherine Eddowes.
Kun huutokauppamyyntiin yllättäen ilmestyi silkkinen hartiahuivi, jonka kerrottiin aikoinaan löytyneen tapetun Eddowesin ruumiin vierestä, bisnesmies kiiruhti hankkimaan huivin omiin kokoelmiinsa.
Edwards säilytti aarretta huolella omissa kätköissään. Sinne silkkišaali olisi saattanut jäädäkin, ellei peliin olisi puuttunut australialainen filmiryhmä, joka teki dokumenttia Lontoon vanhoista viiltomurhista.
Ohjelmantekijöillä oli teoria. Sen mukaan salaperäinen tappaja saattoi olla psykopaattinen väkivaltarikollinen, joka sittemmin oli päätynyt Australiaan ja teloitettu siellä.
Ryhmään kuului myös entinen rikostutkija, jolla oli hallussaan tuomitun jäännöksistä myöhemmin eristettyä dna:ta.
Australialaiset ottivat yhteyttä Edwardsiin ja ehdottivat, että šaalista yritettäisiin etsiä Viiltäjä-Jackin geneettinen jälki. Sitä voitaisiin verrata teloitetun psykopaatin dna:han.
Edwards suostui ideaan.
Seuraavaksi ryhmä kääntyi Perthissä toimivan rikostekniikkayrityksen Legal Pathwaysin puoleen. Sen toimitusjohtaja Clint Hampson sai vastattavakseen kysymyksen, kuka voisi tehdä erittäin vaativan dna-tutkimuksen.
”Clint sattuu olemaan entinen väitöskirjaopiskelijani”, kertoo tutkija Jari Louhelainen.
”Hän oli vastannut, että jos joku sellaiseen analyysiin pystyy, niin eräs Jari Liverpoolista.”
Tästä käynnistyi ällistyttävä tarina, joka lopulta räjäytti pankin ja vei rauhalliseen tutkijankammioon tottuneen suomalaisen suoraan myrskyn silmään.
Juttu miehestä, joka tunnisti Viiltäjä-Jackin, julkaistiin Kemia-lehden numerossa 7/2016. Lue koko juttu täältä!
(Kuva Jari Louhelaisen albumista) Jari Louhelainen laboratoriossaan Liverpoolin John Moores -yliopistossa. Huippuosaajalla on yhä kädet täynnä työtä brittiläisten nykyrikosten ratkaisijana.
Lue lisää Jari Louhelaisesta ja dna-tutkimuksesta:
