Suomalainen kosmetiikka kasvaa yrttitarhassa

Frantsilan yrttitila on luonnonmukaisen viljelyn edelläkävijä. 300-vuotiaalla sukutilalla jalostetaan itse kasvatetuista yrteistä luonnonkosmetiikkaa ja ravintolisiä.

Arja-Leena Paavola

Hämeenkyröläisen Frantsilan luomuyrttitilan peltoja on viljellyt sama suku jo kymmenessä sukupolvessa 1700-luvulta alkaen.

Tilan nykyinen emäntä on agronomi Virpi Raipala-Cormier, jonka aikana tuotantoa on laajennettu viljasta luonnonkosmetiikassa käytettäviin kasveihin. Hänestä tuli äitinsä sukutilan jatkaja vuonna 1977, jolloin hän vielä opiskeli maanviljelyskemiaa ja -fysiikkaa Helsingin yliopistossa.

Nuoren naisen kiinnostus alaan oli syttynyt varhain. Koululainen työskenteli kesälomat kotipelloilla ja perusti ensimmäisen oman maustetarhansa jo teini-ikäisenä.

1970-luvulla elettiin tehoviljelyn aikakautta. Raipala-Cormier ajatteli toisin ja päätti kokeilla luomuvihannesten kasvatusta. Viljely luonnonmukaisin menetelmin on työlästä ja aikaa vievää, kun rikkakasvitkin kitketään käsin.

”Ruoka kyllä saatiin pöytään, mutta työmäärä oli suhteettoman suuri”, hän naurahtaa.

”Kokemuksen karttuessa opimme tehostamaan työvaiheita ja saimme kasvatettua tuotantoa erilaisilla luonnon keinoilla.”

Vaikkapa kemialliset lannoitteet on mahdollista korvata muilla tavoin. Muun muassa apila ja sinimailanen sitovat typpeä juurinystyröillään. Kyntämällä tai kompostoimalla kasvusto maahan saadaan peltoon ravinteita, typen lisäksi kaliumia ja fosforia sekä seleeniä ja muita hivenaineita.

Apilan hyödyllisyys on tunnettu kauan. Myös tieteellisten tutkimusten mukaan maa voidaan kasvin avulla pitää hyvässä kunnossa. Nykyään tiedetään entistä enemmän myös maan mikrobien merkityksestä.

Vielä Raipala-Cormierin opiskeluaikoina kompostointiin suhtauduttiin tutkimusaiheena väheksyvästi.

”Minua se sen sijaan kiinnosti niin paljon, että tein aiheesta graduni. Sittemmin kompostoinnin mahdollisuuksia on tutkittu paljonkin.”

Syväjuuristen apiloiden ja kasvikompostoinnin lisäksi Frantsilan pellot saavat voimaa myös hevosenlannasta.

Ruusuja ja ratamoa

Luonnonkasvien käyttö sekä ravintona että rohdoksina oli aikoinaan ihmisten ainoa vaihtoehto. Perinnetieto tuli uudelleen tarpeen viime sotien aikana, kun ulkomaantuonti pysähtyi ja elintarvikkeista, siemenistä ja lannoitteista tuli pulaa.

Professori Toivo Rautavaara (1905–1987) oli suomalaisten hyötykasvien asiantuntija. Jatkosodan alla kansanhuoltoministeriö tilasi professorilta kirjan, jossa opastettiin kotitalouksia turvaamaan luonnon antimiin.

Myös lääkehuolto vaati sotavuosina paluuta vanhaan, ja Suomessa alettiin viljellä kasveja, joita voitiin hyödyntää lääkinnässä. Apteekit ostivat esimerkiksi ukontulikukkaa, josta valmistettiin yskänlääkettä, sekä rohtosormustinkukkaa, jonka kuivatuista lehdistä saatiin sydänlääkettä.

Virpi Raipala-Cormierille Toivo Rautavaara oli oppi-isä.

”Kuuntelin jo 14-vuotiaana hänen luentojaan radiosta ja kehitin hänen innostamanaan ensimmäisen yrttiteeni, jolle annoin nimeksi Ystävyyden yrttitee.”

Opiskeluvuosinaan hän perusti yhdessä ystäviensä kanssa yliopistoon luonnonmukaisen viljelyn opintopiirin, jonne Rautavaara pyydettiin luennoimaan.

”Hän muuten pohti jo sota-aikana asumisjätteen kompostointia ja sen käyttämistä pelloilla. Mikäli hänen ajatuksiaan olisi viety eteenpäin, meillä ei olisi nykyisen kaltaista jätevesiongelmaa.”

Frantsilan yrttitilalla viljellään etenkin kasveja, jotka pärjäävät Suomen oloissa luonnostaan. Viljelyyn on kuitenkin otettu myös muita rohto- ja maustekasveja.

Virpi Raipala-Cormierin puolison James Cormierin synnyinmaasta Kanadasta tuotiin kokeiltavaksi auringonhattua, jota kasvatetaan auringonhattu-uutetta varten.

Tätä nykyä tilalla on viljelyssä noin 80 kasvilajia. Yksi laji saattaa sisältää satoja hyödynnettäviä aineita.

Piparminttua ja karjalanminttua kuluu yrttiteesekoituksen lisäksi hammastahnoihin ja kasvonaamioihin. Suomen historiallisten ruusujen juhannusruusun ja valamonruusun terälehdistä syntyy vaikkapa suihkugeeliä.

Ihovoiteiden, yrttisalvojen ja shampoon valmistukseen Frantsilassa käytetään itse viljeltyjen lisäksi kasveja, jotka tila ostaa tarkoin valituilta sopimuskeräilijöiltä ja luomuviljelijöiltä.

Kasvien tehoaineet saadaan irti, kun ne kuivataan ja uutetaan luomukasviöljyssä tai -alkoholissa. Tuotteiden sakeuttamiseen käytetään muun muassa mehiläisvahaa. Joissakin työvaiheissa vaaditaan erityisiä koneita, joten esimerkiksi hammastahnan tuubittaminen on ulkoistettu.

Yksi Frantsilan ihonhoito- ja hygieniatuotteiden yleisimmistä ainesosista on peräisin kehäkukasta, jonka karotenoidit ovat tutkitusti iholle hyväksi.

”Ensimmäinen ihonhoitotuotteeni oli Yhdentoista yrtin salva, jonka valmistamisen aloitin jo vuonna 1979. Se on edelleen myynnissä”, Virpi Raipala-Cormier kertoo.

Salva sisältää kehäkukan lisäksi myös muun muassa ratamoa, jota on perinteisesti käytetty hyttysenpuremiin ja haavojen hoitoon.

”Salvassa on myös takiaisen juurta, jolla on antibakteerisia ominaisuuksia.”

Juttu Frantsilan yrttitilasta ja luonnonkosmetiikasta on ilmestynyt Kemia-lehdessä 5/2022. Lue koko juttu täältä.

(Kuva Frantsila) Virpi Raipala-Cormier puutarhassaan. Frantsilan yritysryppääseen kuuluu maatilan lisäksi kasvisravintola Kehäkukka sekä vanhoissa sukurakennuksissa toimiva Hyvän olon keskus, jossa järjestetään muun muassa Raipala-Cormierin vetämiä yrttikursseja.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia