Oulun yliopistossa suunniteltu ja rakennettu vesikasvikeräin mahdollistaa hankalan vieraslajin tehokkaan poiston ja hyödyntämisen biomassana. Näin ympäristönhoito voidaan yhdistää liiketoimintaan.
”Onnistuimme toteuttamaan käytännöllisesti hyvin toimivan ratkaisun, jonka keruuteho on todistettu”, kertoo professori Emil Kurvinen.
Keräin mahdollistaa kustannustehokkaan korjuun ja logistiikan tuotantoketjun rakentamisen ja biomassan jalostamisen biokaasuksi, energiaksi, lannoitteiksi tai torjunta-aineiksi sen sijaan, että se läjitettäisiin jätteeksi.
Oululaiskeräintä on testattu vesiruton nostoon Kuusamossa ja Rokualla.
Monikäyttölaite on jo herättänyt kiinnostusta myös Suomen ulkopuolella. Oululaiset ovat saaneet yhteydenottoja sekä eri alojen tutkijoilta että yrityksiltä.
Jatkotutkimuksessa on tarkoitus hyödyntää laitetta haitallisten kasvien keruussa EU-rahoitteisessa hankkeessa.
Ennätys 3,6 tonnia tunnissa
Oululaisen kelluvan vesikasvikerääjän perusrakenne on tuttu: leikkaavat terät, keräin eli nostokuljetin ja säiliö. Vastaavia ratkaisuja löytyy myös maailmalta, mutta ne ovat sekä huomattavasti suurempia että kalliimpia.
Kompakti oululaislaite on kehitetty ketteräksi. Siipirattaat parantavat liikkumista kasvillisuuden seassa ilman, että kasvillisuus tarttuu potkurin ympärille. Ne avittavat myös paikallaan kääntymistä.
Keräimen ajaminen 24 hevosvoiman moottorilla on helppoa, ja noin 1 200 kilon painoista laitetta voi kuljettaa lavetilla. Se on käytettävissä myös järvissä, joissa ei ole raskaille koneille sopivia laskupaikkoja.
”Parhaimmillaan on kerätty paksua vesiruttopatjaa jopa noin 3,6 tonnia tunnissa, kun sen alla ei ole keräystä hankaloittavaa mutaa”, kertoo projektitutkija Jonne Untinen.
Luku sisältää siirtoajot ja lastin purkamisen rannalle.
Haitallinen vieraslaji
Vesirutto on haitallinen vieraslaji, joka voi muodostaa tiheitä kasvustoja ja haitata vesistöjen käyttöä. Suomessa se on levinnyt Keski-Suomesta Koillismaalle. Havaintoja on myös Lapista.
”Vesikasveja poistetaan yleensä vaihtelevilla paikallisilla ponnistuksilla erilaisilla leikkureilla tai työläillä nuotilla”, kuvailee Emil Kurvinen, jonka mukaan tehokkaampaa ratkaisua on kaivattu.
Kasvin poistaminen on erilaista kuin esimerkiksi kaislan niittäminen niittokoneella. Vesirutto ei kellu, joten sen kerääminen jälkikäteen on hankalaa. Veteen jääneet vesiruton palaset voivat lisätä kasvuston määrää.
Päivi Ikonen
Aiheesta aiemmin:
Haitallinen vieraslaji hyötykäyttöön – vesirutto raaka-aineeksi biokaasun tuotantoon
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
