Säännöllinen luontokosketus parantaa immuunijärjestelmää jo kuukaudessa. Tämä selvisi tutkimuksessa, jossa päiväkotien pihoille tuotiin palanen metsäympäristöä.
Anni Turpeinen
Lapset kuralätäkköön, paljaat jalat ruohikkoon ja marjat suuhun suoraan maasta. Siinä tutkijoiden neuvot hyvinvoivaan elämään.
Mitä monipuolisemmin altistamme elimistömme luonnon mikrobeille, sitä terveempinä pysymme. Ajatus on viimeksi saanut tukea tuoreesta suomalaistutkimuksesta, laatuaan maailman ensimmäisestä.
Luonnonvarakeskuksen, Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston projektissa kuljetettiin kappale metsäluontoa keskelle kaupunkiympäristöä.
Tämä tapahtui viemällä tamperelaisten ja lahtelaisten päiväkotien pihoille kunttaa eli metsäpohjaista kasvustoa sekä siirtonurmea ja kasvimaiksi istutuslaatikoita.
Säännöllinen möyriminen sammalissa, kanervikossa ja mustikanvarvuissa ja sormien upottaminen istutusten multaan vaikutti kolme–viisivuotiaiden lasten immuunijärjestelmään jo yhdessä kuukaudessa.
Tulokset julkaisi Science Advances -lehti, jonka artikkeli on jo ehtinyt herättää suurta mielenkiintoa maailmalla.
Tutkimusta johti Luonnonvarakeskuksen tutkija Aki Sinkkonen, joka muistaa hyvin idean syntyhetken.
”Olin vaeltamassa kurssikaverini kanssa Teijon kansallispuistossa. Kun me juttelimme keskenämme, leikki-ikäiset poikamme peittivät järvenrannassa itsensä mutaan varpaista silmiin asti”, Sinkkonen naurahtaa.
”Totesin, että tuossa se on. Ryhdyimme miettimään, miten mikrobit saataisiin osaksi kaupungeissa asuvien lasten jokapäiväistä arkea.”
Vankkaa tutkimustietoa
Mikrobien vaikutuksesta immuunijärjestelmään oli jo aiemmin tehty kymmeniä tutkimuksia.
Kaikkien tulokset osoittivat samaan suuntaan: korkea hygieniataso, kaupungistuminen ja luontokosketuksen puute yksipuolistavat elimistön mikrobistoa. Tämä taas altistaa ihmisen erilaisille immuunisairauksille, kuten allergioille ja ykköstyypin diabetekselle.
Laajoissa hankkeissa on esimerkiksi verrattu maatilojen lapsia kaupungeissa kasvaneisiin ja metsästäjä-keräilijäkansoja länsimaisiin ihmisiin.
Sinkkonen mainitsee Yhdysvalloissa tehdyn kiinnostavan tutkimuksen, jossa selvitettiin amissien ja hutteriittien välisiä eroja.
Sveitsiläisjuuriset amissit saapuivat Amerikkaan 1700-luvulla. Ankaran uskonnolliset maanviljelijäyhteisöt noudattavat yhä esiteollisen ajan elämäntapaa, jossa muun muassa peltotyöt tehdään ihmisen ja hevosen voimin ilman moderneja keksintöjä.
Samaan uskonnolliseen perinteeseen nojaavat hutteriitit ovat hekin viljelijöitä mutta hyväksyvät nykyaikaiset maatalouskoneet ja teknologian.
Kuten olettaa saattaa, amisseilla havaittiin vähemmän allergioita ja muita immuunisairauksia kuin hutteriiteilla.
Tutkimuksen kohteena ovat olleet myös Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin Karjalassa asuvat lapset. Vaikka ihmisten geeniperimä on pitkälti samanlainen, meillä eletään niin hygieenisissä oloissa, että mikrobikontakteja on paljon vähemmän.
Näin pikkulasten immuunijärjestelmä ei saa tarvitsemaansa harjoitusta, ja sen säätely häiriintyy. Tällä on ikävät seurauksensa.
”Suomalaisten diabetesriski osoittautui kuusinkertaiseksi Venäjän Karjalan asukkaisiin verrattuna.”
Lue numerossa 7/2020 ilmestynyt juttu kokonaisuudessaan täältä.
(Kuva: Adobe Stock) Luontokosketus vahvistaa lasten immuunijärjestelmää. Metsäympäristö innostaa myös omaehtoisiin leikkeihin.
