Porojen lisäruokinta alkoi paikoin jo 800 vuotta sitten. Tämä selvisi, kun muinaisista poronluista analysoitiin niiden stabiili-isotooppikoostumus.
Ruokavalio jättää jälkensä luukudoksen kemialliseen koostumukseen, esimerkiksi typen stabiili-isotooppiarvoihin.
Suomen ja Ruotsin pohjoisosista tehdyt arkeologiset luulöydöt ajoittuvat 1200-luvulta 1600-luvulle. Poronhoidosta kehittyi tänä aikana saamelaisyhteisöjen pääelinkeino.
Tutkijat havaitsivat, että osassa vanhoista luunäytteistä typen isotooppiarvot olivat erilaiset kuin porolla luonnollisesti on.
”Heinän ja lehtien typpikoostumus poikkeaa jäkälän typpikoostumuksesta. Poikkeavat isotooppiarvot kertovat jäkälän korvautumisesta heinillä tai kerpuilla poron talvisessa ruokavaliossa”, sanovat tutkijat Anna-Kaisa Salmi ja Tiina Äikäs Oulun yliopistosta.
Tutkimuksessa olivat mukana myös Tukholman ja Tromssan yliopistot.
Nykyisen lisäruokinnan taustalla ilmastonmuutos
On tiedetty, että 1900-luvun alussa oli tavallista antaa poroille vaikeina talvina lisäruokaa, kuten kerppuja, heinää tai jäkälää.
Tätä varhaisemmilta ajoilta tietoa porojen ruokkimisesta ei ole aiemmin ollut.
Nykyisin porojen lisäruokinta on yleistä. Syynä on se, että ilmastonmuutos, porojen määrä ja maankäytön muut muodot rasittavat talvilaitumia.
Zooarchaeological and stable isotope evidence of Sámi reindeer offerings -tutkimuksen julkaisi Journal of Archaeological Science: Reports.
