Noin 3 000 vuotta sitten alkanut viileä ilmastovaihe sai aikaan pohjoisten soiden ikiroudan. Routaantumisesta huolimatta suot kuitenkin lämmittivät ilmastoa.
Yllättävän havainnon teki Helsingin yliopiston vetämä monitieteinen tutkijaryhmä, joka selvitti venäläisen ikiroutasuon ilmastovastetta kolmen vuosituhannen aikana.
Erikoisen lämpövaikutuksen syyksi paljastui se, että ikiroutasoiden kasviyhteisöjen kasvupaikat muuttuivat viileydessä kuiviksi. Tällöin ne eivät enää sitoneet ilmakehän hiiltä kovin tehokkaasti.
Lisäksi aiemmin muodostunutta turvetta eli vanhaa hiiltä vapautui hajotustoiminnan seurauksena takaisin ilmakehään.
Ikiroutaprosessit myös synnyttivät soilla jopa kasvillisuudesta kokonaan paljaita turvepintoja. Pinnoilta pääsi ilmaan typpioksiduulia eli ilokaasua, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Päästöt lisäsivät suon lämmittävää vaikutusta.
”Tutkimuksemme osoitti, että ikiroutasoiden aiheuttama vaikutus ilmastoon voi olla vaikeasti ennustettavissa”, sanoo tutkija Minna Väliranta Helsingin yliopistosta.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset vielä arvailun varassa
Typpioksiduulia ei juuri vapaudu ilmakehään muun tyyppisiltä suopinnoilta. Näitä päästöjä on siksi pidetty vähämerkityksellisinä. Tutkimus kuitenkin osoitti, että paljaat turvepinnat ovat aiemmin olleet huomattavasti laaja-alaisempia.
Paljaat pinnat ovat ilmeisesti nykyaikaa lähestyttäessä kasvittuneet uudelleen ja sen myötä kutistuneet.
Tuore tutkimus on ensimmäinen, jossa paneuduttiin paljaiden turvepintojen pitkän aikavälin kehitykseen.
”Lisätutkimuksia siis tarvitaan, jotta pystymme paremmin ennustamaan näiden ikiroutasoille tyypillisten pintojen kohtaloa ja ikiroutasoiden kehityskulkua yleensäkin tulevaisuudessa”, Väliranta sanoo.
Ilmastonmuutoksen myötä ikiroutasuot voivat lähteä kehittymään ennalta arvaamattomiin suuntiin.
Tutkijat ennustavat, että ikiroudan sulaminen johtaa tulevaisuudessa suovedenpinnan nousuun ja sitä kautta suuriin metaanipäästöihin, jotka lämmittävät ilmastoa entistä enemmän.
Toisaalta ilmaston lämmetessä kasvien perustuotanto kiihtyy, ja yhteyttäminen sitoo ilman hiilidioksidia aiempaa tehokkaammin.
Kuva Tarmo Virtanen
Aiheesta aiemmin:
Sulava ikirouta päästää ilmaan myös orgaanisia yhdisteitä
Ikiroutamaiden dityppioksidin päästöt luultua suuremmat
Ikiroudan sulaminen voi lisätä hiilipäästöjä luultua enemmän
