Samppanjan valmistus on aina yhdistänyt kemian ja runouden, mutta vasta 1800-luvulla elänyt leskirouva teki kuohujuomasta koko maailman tunteman ilon ja hyvän elämän symbolin.
Yksinkertaiseen lesken pukuun verhoutunut, kypsään ikään ehtinyt rouva istuu tukevasti valtaistuinta muistuttavalla tuolillaan. Korkkiruuvikiharat kehystävät vakavia kasvoja, päätä somistaa valkoinen pitsimyssy.
Taustalla siintää sadunhohtoisen utuisena Boursault’n linna, vallastaan tietoisen samppanjaimperiumin valtiattaren menestyksen symboli.
Taiteilija Léon Cogniet’n 1850-luvulla maalaama muotokuva esittää Barbe-Nicole Ponsardin-Clicquot’ta, joka tunnetaan paremmin nimellä La Veuve Clicquot, leski Clicquot. Hän menetti puolisonsa jo 27-vuotiaana ja eli sen jälkeen leskenä 61 vuotta.
Ranskatar oli poikkeuksellinen nainen, joka raivasi tiensä miesten hallitseman liike-elämän huipulle aikana, jolloin naispuolisiin yrittäjiin suhtauduttiin hyvin ennakkoluuloisesti.
Naimisissa olleilla ranskalaisnaisilla ei ollut oikeutta edes oman pankkitilin avaamiseen, puhumattakaan siitä, että he olisivat johtaneet kansainvälistä bisnesdynastiaa.
Vastoin kaikkia odotuksia nuori leskirouva teki pienestä viiniyrityksestä kymmenessä vuodessa 1800-luvun mahtavimman samppanjatalon, jonka ikoninen Veuve Clicquot oli aikansa hienostunein ja laadukkain juhlajuoma.
Pullojen selvästi erottuvan tunnuksen, loistavankeltaisen etiketin, madame Ponsardin-Clicquot suunnitteli itse.
Mutta vaikka samppanjamerkistä sittemmin tuli ”keltaiseksi leskeksi” kutsuttu maailmankuulu luksusbrändi, sen takana ollut nainen jäi tuotteensa varjoon. Vain harva tiesi, kuka leski Clicquot oikeastaan oli.
Leski Clicquot’n hämmästyttävän matkan samppanjakuningattareksi kertoo toimittaja Riikka Forsströmin laaja juttu, joka on julkaistu Kemia-lehdessä 6/2022.
Jutusta selviää muun muassa, kuinka kartellusta paholaisen viinistä tuli muodikas suosikkijuoma ja miten ranskalaisleski tanssitti mielensä mukaan jopa Venäjän keisarillista hovia. Lue koko juttu täältä.
(Kuva) Leskirouva Clicquot rakennutti samppanjabisneksensä tuotolla muun muassa maalauksen oikeassa ylänurkassa häämöttävän linnan, jossa hän asui viimeiset vuosikymmenensä.
