Kemianluokka Gadolinin ohjaajina toimivat Helsingin yliopistossa opiskelevat tulevat kemianopettajat, jotka saavat työstään ainakin yhtä paljon kuin luokassa vierailevat oppilasryhmät.
Emmi Vuorio ja Reija Pesonen
Kemian aineenopettajaopiskelijalle Sofia Seleniukselle Gadolin-luokka on tuttu ensimmäisestä vuodesta lähtien. Luokassa käyvien oppilasryhmien ohjaajaksi hän hakeutui opintojensa loppuvaiheessa saadakseen kokemusta ja rutiinia opettajantyötään varten.
Molempia on myös kertynyt.
”Olen tässä työssä löytänyt omaa opettajaidentiteettiäni, joka ei vielä opetusharjoittelussa päässyt kunnolla esiin”, Selenius hymyilee.
Gadolin-ohjaajana hän on muun muassa oppinut, ettei yksikään ryhmä tai ohjaus ole koskaan samanlainen. Jokaisen ryhmän kiinnostuksen kohteet ja kysymykset vievät toimintaa uuteen suuntaan.
”Toisinaan kysymykset ovat yllättäviä ja avaavat uusia näkökulmia. Niitä pohditaan sitten yhdessä ohjaajan, oppilaiden ja heidän opettajansa voimin.”
Myös Seleniuksen Gadolin-kollega Noora Marttila kertoo oppineensa paljon vuoden mittaisen työrupeamansa aikana. Yksi opeista on ylitse muiden.
”Pitää osata ottaa rennosti ja rauhallisesti niin ohjattavien ryhmien kuin laboratoriotöiden kanssa. Vaikka olisi kiirekin, huolellisuus on aina hosumista parempi vaihtoehto”, Marttila sanoo.
Marttila kertoo yllättyneensä ohjaajantyön monipuolisuudesta. Opintokäynneille tulee niin esikouluikäisistä kuin aikuisopiskelijoista koostuvia ryhmiä.
”Lisäksi tätä työtä tehdään erilaisissa tapahtumissa sekä paikan päällä että verkon välityksellä. Ohjaamme myös tiedesyntymäpäivien vieraita sekä tiedekerholaisia ja -leiriläisiä.”
Sofia Selenius muistelee erityisesti etäkäyntejä, jotka käynnistyivät koronapandemian myötä. Vieraat eivät entiseen tapaan saapuneetkaan fyysisesti opetuslaboratorioon vaan seurasivat ohjausta etänä joko koulussa tai kotona.
”Etäohjaukseen kuitenkin sopeuduttiin nopeasti, ja löysimme tapoja tehdä siitä mielekästä tilanteen mukaan esimerkiksi kotikokeellisuutta hyödyntäen”, hän kuvailee.
Merkityksellistä työtä
Gadolin-luokan yhteensä 10 ohjaajaa myös kehittävät kokeellisia töitä, joiden toteutusta he sitten itse ohjaavat.
Jokaisen työn ja vierailun kohdalla he pohtivat, miten se kannattaa pedagogisesta näkökulmasta toteuttaa, kuinka sovittaa se ryhmän toivomaan aikaikkunaan ja mitä asioita nostaa minkäkin ikäisten oppilaiden kanssa esiin.
Ryhmän kanssa voi kokeellisten töiden lisäksi tehdä myös esimerkiksi kampuskierroksen tai esitellä kemian opiskelumahdollisuuksia ja opiskelijan arkea.
Ohjaajien uusin työtehtävä on kemia-aiheisten TikTok-videoiden tekeminen. Tehtävistä tärkein on puolestaan innostaa kaikenikäisiä kemian pariin.
Juuri nämä kaksi ovat Noora Marttilan mielestä työn parhaat puolet. Hänestä onkin tullut monelle tuttu kasvo Gadolinin TikTok-kanavalta.
Sekä Marttila että Selenius kokevat työnsä erittäin merkitykselliseksi. Marttilasta on hienoa voida tutustuttaa vierailijat tieteeseen ja tutkimukseen ja luoda positiivista mielikuvaa kemiasta. Selenius painottaa myös sitä, kuinka jokainen oppimistilanne voi olla oppijalle tärkeä kokemus.
Marttila ohjeistaa uusia Gadolin-ohjaajia valmistautumaan työhön hyvin. Näin pystyy kohtaamaan vierailijat aidosti ja keskittymään yhdessä tekemiseen.
Seleniuksen ohje on antaa myös oman persoonan ja mielenkiinnon kohteiden näkyä ja pyrkiä tekemään jokaisesta vierailusta kiehtova ja ainutlaatuinen.
(Kuva Veikko Somerpuro) Sofia Selenius (vas.) ja Noora Marttila kiittelevät antoisaa työtään Gadolin-ohjaajina.
Gadolinista kajahtaa -sarjan juttu on julkaistu Kemia-lehdessä 4/2022.
Tilaa Kemia-lehti loppuvuodeksi 2022 ja auta Ukrainaa!
Lahjoitamme puolet tilausmaksusta ukrainalaisten auttamiseen Pelastakaa Lapset ry:n kautta.
