Kemisti Artturi Ilmari Virtanen (1895–1973) oli epätyypillinen tapaus jopa nobelistien erikoislaatuisessa eliittijoukossa.
Suomessa AIV oli samaan aikaan sekä tiedemaailman ylhäinen yksinvaltias että koko kansan Rehu-Virtanen.
Virtanen kuului harvoihin Nobel-tason ”yksinäisiin susiin”, jonka oivallukset syntyivät yhden ihmisen päässä eristyneessä tutkijankammiossa. Sekä aikalaisten että jälkimaailman mielestä AIV:n päähänpälkähdykset olivat tieteellisten ideoiden aatelia.
Hämmästyttävintä on, että Virtasen innovaatiot – kuuluisimpina AIV-rehu ja voisuola – saivat alkunsa pelkästään miehen oman päättelyn tuloksena eivätkä rakentuneet aiempien tutkimusten ja tutkijoiden löytöjen pohjalle, kuten tavallisesti tapahtuu.
Virtasella ei myöskään ollut tukenaan avustavien tutkijoiden ja assistenttien armeijaa. Kun 24-vuotias vastavalmistunut tohtori aloitti työnsä meijeriosuuskuntien keskusliikkeen laboratorion johtajana, hänen ainoina apulaisinaan häärivät yksi kemisti ja talon vahtimestari.
Artturi Ilmari Virtasen elämäntaipaleen ja saavutukset on koonnut yksiin kansiin historioitsija Touko Perko, jonka tutkimuksiin Kemia-lehden numerossa 2/2015 ilmestynyt juttu pääosin perustuu. Koko jutun voit lukea täältä.
(kuvassa) A. I. Virtanen (keskellä) esittelee vierailleen maatilaansa, josta tutkija oli hyvin ylpeä. Tiluksillaan hän syötti lehmilleen omaa AIV-rehuaan ja teki erilaisia kasvikokeita. (Kuva: Valio Oy:n arkisto)
