Porot toimivat osana pohjoisten havumetsien hiilensidontaa

Porolaidunnus ja sen muutokset muodostavat osan havumetsien hiilensidontaa, kertoo Oulun yliopiston tutkimus.

Metsissä puut ovat tärkein elävä hiilivarasto, mutta myös aluskasvillisuus ja maaperä voivat heijastua hiilenkiertoon.

Laiduntajat muuttavat aluskasvillisuutta ja vaikuttavat sitä kautta metsän hiilidioksiditasapainoon.

Oulun yliopiston tutkijat ovat mitanneet sitä, kuinka porolaiduntaminen ja sen lopettaminen näkyy hiilidioksidin vaihdossa.

Vertailut tehtiin Kuusamon Oulangalla tutkimusalueilla, joilla porojen laidunnus oli lopetettu 0–1 vuoden ajaksi tai yli 25 vuodeksi sekä alueilla, joilla porot laidunsivat jatkuvasti.

Laidunnuksen lopetus lisää päästöjä alkuvaiheessa

Porojen poisto tutkimusalueelta lisäsi aluksi hiilidioksidipäästöjä varjopaikkojen aluskasvillisuudessa. Tämä tapahtui alle vuodessa.

Varjoisilla alueilla aluskasvillisuus on sammalvaltaista. Laidunnuksen loputtua sammaleet kasvoivat nopeasti samalle korkeudelle kuin kokonaan laiduntamattomilla alueilla.

”Laidunnuksen loputtua nopeasti elpyvä sammalpeite saattaa muokata olosuhteita suotuisaksi maaperän hajottajille ja kiihdyttää hajotusprosesseja hetkellisesti”, kertoo tutkijatohtori Maria Väisänen.

”Sitä kautta hiilidioksidipäästöt voivat kasvaa, mikä heijastuu myös koko ekosysteemin hiilenkiertoon.”

Jäkälikköjen palautuminen kasvattaa hiilensidontaa

Sen sijaan 25 vuoden kuluttua hiilidioksidin vapautuminen oli vähäisempää kuin porojen jatkuvasti laiduntamalla alueella. Tämä päti sekä varjo- että valopaikkoihin.

Valopaikat ovat jäkälävaltaisia alueita, joilla vasta pitkäaikainen laidunnuksen poisto saa jäkäliköt palautumaan.

Maria Väisäsen ja väitöskirjatutkija Noora Kantolan mukaan on mahdollista, että pidemmällä aikavälillä sekä sammal- että jäkäläpeitteiden elpyminen kasvattaa aluskasvillisuuden hiilensidontaa.

Poroja on elänyt alueella vuosisatoja, ja laiduntaminen on luonnollinen osa pohjoisten ekosysteemien toimintaa.

”Porolaidunnuksen äkillinen lopettaminen olisi siis ekosysteemin kannalta häiriö, joka tutkimustuloksissa aiheutti ekosysteemin hiilidioksidipäästöjen kasvun. Vuosikymmenien aikana vaikutus kuitenkin kumoutui ja ekosysteemi siirtyi uuteen tilaan”, Kantola selittää.

Seuraava tutkimus jo aloitettu

Muuttuva ilmasto muovaa myös kasvinsyöjien, kasvien ja maaperän välistä vuorovaikutusta. Näiden muutosten ja hiilenkierron välistä yhteyttä on kuitenkin tutkittu vasta vähän.

Oululaiset tarkastelevat seuraavassa tutkimuksessaan porolaidunnuksen lopettamisen ja lumipeitteen muutosten yhteisvaikutuksia aluskasvillisuuden ja maaperän hiilidioksidipäästöihin jopa 50 vuoden ajalta.

Tuoreeseen oululaistutkimukseen osallistui myös Etelä-Dakotan yliopisto. Tulokset julkaisi Ecography.

(Kuva Pexels) Porot kuuluvat luontaisena osana pohjoisen ekosysteemiin.

Lue myös:

Entiset turpeenottoalueet porolaitumiksi ja hiilinieluiksi

Suomalaistutkijat kartoittivat poron perimän

Ihminen ruokki poroja jo 800 vuotta sitten


Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Tilaa heti tai viimeistään 28.2.2024, niin osallistut myös kylpylävuorokauden arvontaan!

Lue lisää ja tee tilaus täällä.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
Hidden
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia