Oulun yliopistossa on syntynyt uusi potentiaalinen substraattimateriaali tulevaisuuden 6G-viestintäteknologioihin.
Materiaali perustuu onttoihin, nanokokoisiin piidioksidipalloihin, jotka on sidottu toisiinsa yhtenäiseksi rakenteeksi selluloosan nanokuitujen avulla.
Huokoisella nanokomposiitilla on erinomaiset sähkömagneettiset ominaisuudet, kuten erittäin alhainen permittiivisyys. Se on myös helppo muotoilla filmeiksi ja levyiksi.
SiO2-nanopalloista ja selluloosananokuiduista valmistetun komposiitin toimintaa on demonstroitu onnistuneesti korkean radiotaajuuden suodattimissa. Katso kuva isompana täältä. (Kuva: Oulun yliopisto)
Uutuusmateriaalin kehittivät professoreiden Heli Jantusen, Krisztian Kordaksen ja Henrikki Liimataisen ryhmät yliopiston mikroelektroniikan ja kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusyksiköissä.
Tutkimuksen julkaisi Nanotechnology-lehti.
Mukaan myös tekoäly
Tulevaisuuden 6G-tietoliikenneverkkojen tekniikka perustuu hyvin korkeille terahertsialueen taajuuksille. 6G-teknologia tekee mahdolliseksi erittäin suuret tiedonsiirtonopeudet ja esimerkiksi tekoälyn soveltamisen.
Uudet langattomat verkkoteknologiat asettavat myös erityisvaatimuksia siinä käytettäville materiaaleille ja komponenteille.
Radiotaajuuspakkaustekniikassa ja sen komponenteissa, kuten antenneissa ja suodattimissa, käytetään yleisesti rakenneosina dielektrisiä materiaaleja.
Kun toimitaan korkeilla taajuuksilla, materiaalin alhainen permittiivisyys ja pienet häviöt ovat erityisen tärkeitä. Ne mahdollistavat signaalin pienen etenemisviiveen, vähäisen vaimenemisen ja radion pitkän kantaman.
