”Tulevaisuudessa meidän tulee nähdä ruoka eri tavalla.”
Näin sanoo Nordic Foodtech VC -rahaston perustaja ja sijoitusjohtaja Lauri Reuter, biotekniikan tohtori ja entinen VTT:n tutkija.
Rahasto on Pohjoismaiden ensimmäinen, joka sijoittaa pelkästään ruokateknologiaan.
Lauri Reuter puhui maapallon ruokajärjestelmän kestävästä uudistamisesta Helsingin Musiikkitalossa järjestetyssä IPR-alan huippuseminaarissa, jota isännöi patenttitoimisto Papula-Nevinpat.
Reuterin visiossa tulevien sukupolvien ravinto ei enää kasva pelkästään pelloilla vaan tulee myös laboratorioista ja bioreaktoreista. Niissä hän on tutkijanurallaan viljellyt syötävää itsekin.
”Kun esimerkiksi puolukasta otetuille soluille antaa vähän sokeria ja mineraaleja, niistä voidaan kasvattaa bioreaktorissa marjapuuron näköistä tavaraa ilman, että tarvitsee käydä metsässä keräämässä marjoja”, Reuter kuvailee.
”Soluista saadaan irti samanlaiset maku- ja väriyhdistelmät kuin kasvi itsekin tuottaa.”
Hän on todistanut asian tekemällä soluhilloa jopa kotikeittiössään.
”Totesin, että maku oli täsmälleen sama. Ainoa ero verrattuna tavalliseen puolukkahilloon oli se, ettei ollut kuorenriekaleita seassa.”
Marjojen kasvatus petrimaljalla on kiehtovaa mutta ei välttämätöntä. Maailmassa riittää kyllä jatkossakin hillon raaka-aineeksi myös aitoja puolukoita. Toisin on esimerkiksi suklaan laita.
Kaakaopuun ennustetaan olevan yksi ensimmäisistä kasveista, joka katoaa, kun ilmasto muuttuu. Sen jälkeen makean nälkäisten ainoaksi toivoksi jää soluviljely.
”Sveitsiläiset kollegani ovat jo kasvattaneet bioreaktorissa kaakaon soluja ja tehneet sillä tavoin suklaalevyn. Heidän mukaansa se maistui ihan suklaalta.”
Solulihaa ilman eläimiä
Lauri Reuter kollegoineen on puolestaan kasvattanut VTT:n bioreaktorissa toisen ilmastonmuutokselle herkän kasvin eli kahvin soluja ja keittänyt niistä kahvia.
“Kahvia ja kaakaota voidaan siis kasvattaa bioreaktorissa ilman, että ympäristöstä tarvitsee ottaa mitään.”
Reuterin mukaan seuraava ruuantuotannossa tapahtuva suuri muutos on irtikytkentä. Se tarkoittaa, että ympäristön muutokset eivät enää voi vahingoittaa ruoantuotantoa, ja vastaavasti ruoantuotanto ei enää vahingoita ympäristöä.
Bioreaktorikasvatus ei rajoitu kasvisoluihin. Siinä voidaan hyödyntää myös eläinten lihas- ja rasvasoluja.
Reuter pääsi maistamaan solulihaa pari vuotta sitten tv-ohjelman kuvauksissa Kaliforniassa.
“Kanan soluista tehty nugetti maistui täsmälleen kananugetilta. Ei sen tekemiseen tarvita kanaa.”
Eläinsolujen kasvattaminen on kuitenkin sen verran monimutkaista, että solulihasta ei ole ratkaisuksi ilmastokriisin mukanaan tuomiin ruoantuotannon ongelmiin vielä pariinkymmeneen vuoteen.
”Monisoluisten eliöiden solut ovat kehittyneet olemaan osana monisoluista organismia, eikä niillä ole omaa immuunijärjestelmää. Ne eivät osaa ruokkia itseään tai ylläpitää omaa järjestelmää elimistön ulkopuolella”, Reuter kuvaa tutkimuksen haastetta.
Ruoka voi tulla myös ilmasta
Mikrobiproteiinin valmistusprosessissa syntyy 50 prosenttia vähemmän ilmastopäästöjä kuin soijan viljelyssä. Lisäksi se on halvempaa.
”Proteiinin tuottamiseen bioreaktorissa ei vaadita lainkaan maapinta-alaa, joten sen hiilijalanjälki on merkittävästi pienempi kuin kasvien tuotannolla, eläintuotannosta puhumattakaan”, Reuter sanoo.
Tulevaisuuden ruoan raaka-aineena voidaan hyödyntää esimerkiksi teollisia sivuvirtoja, kuten 1970-luvun pekiloprosessin elvyttänyt startup EniferBio tekee. Se valmistaa ravinteikasta sieniproteiinia metsäteollisuuden, biojalostuksen ja elintarviketuotannon sivujakeista.
Kaikki tarvittava löytyy myös ilmasta.
Toinen nuori suomalaisyritys Solar Foods on löytänyt maaperästä sopivan mikrobin, joka syö ilmakehästä kaasuja ja tuottaa niistä uusiutuvan sähkön avulla yksisoluproteiinia.
Moni saattaa ajatella, etteivät mikrobiproteiinit ja soluliha ole ”luonnollista” ruokaa.
Lauri Reuterin mukaan ihminen pitää yleensä luonnollisena asioita, jotka ovat hänelle tuttuja.
”Mutta esimerkiksi suomalainen luomuporkkana on sekin ihmisen tekemän jalostustyön tulos.”
Loppujen lopuksi kyseessä on siis vain tottumuskysymys.
Meri Hellsten
(Kuva Papula-Nevinpat) Lauri Reuterin seminaariesitys sai innostuneen vastaanoton. ”Meillä on työkalut kasvattaa esimerkiksi kahvia ja suklaata, vaikka kasvit katoaisivat luonnosta”, Reuter vakuutti yleisölleen.
Lue myös:
Maatalouden uusi vallankumous – Ruoka tulee bioreaktorista
VTT:n kestävä kahvi syntyy kasvisoluista bioreaktorissa
Suklaata bioreaktorista – Fazer tutkii kaakaon soluviljelyä
EniferBio palkittiin kotimaisesta superproteiinista – korvaaja soijalle
Ruokaa ilmasta – Solar Foods sai ensimmäisen elintarvikelupansa
